Tekijä: suesusi

Mitään suurempaa täällä ei ole tapahtunut viimekertaisen kirjoituksen jälkeen. Sateen ja myrskyn jälkeen paistaa aurinko ,sanoi muumimammakin. Eli rantaelämää.

Aamu alkaa aina 08.00 kun Petu hyppää housuihinsa ja lähtee hakemaan aamuleivän kaupasta. Tiedättehän sen rapeakuorisen ,sisältä pehmoisen ja vielä lämpimän leivän 1.50€ .
Minä vedän mekon päälle ja vien koirat lenkille. Lempparipaikaksi kaikille meille kolmelle on tullut ranta. Ihanaa kun koirat saa viedä rannalle ja päästää vapaana juoksemaan. Siinä sitten kakkapussiin tavarat mitkä tippuivat hiekalle ja takas autolle aamupalalle.
Brekun jälkeen ranta kutsuu meitä kahta ja tytöt jäävät nukkumaan.
Rantapäivän jälkeen kylään kauppaan ja koirat lenkille. Suihku ,ruoka, hengailua ja nukkumaan. Kovin tylsää mutta sopii meille.

Tänä aamuna herättiin sateeseen ja ukkosen jytinään. Paukkui taas mahtavasti ja Sohvi parka tärisi kuin terrieri. Sadetakki päälle ja rannalle. En ole ikinä kävelly sellaisessa sateessa 😱 tuntui kuin taivaalta olisi kaadettu rakeita mutta vettä se oli. Ja tosissaan kahlattiin koirat mahaan ja mulla melkein polviin asti vettä.
Sisällä litimärkä Petu valmisti aamiaista vähemmän hymyilevänä.
Se oli tunti sitten. Nyt kamat ovat ulkona kuivumassa ja aurinko paistaa taas☀️

Siiri-mummeli sai poikaystävän vanhoilla päivillä kun saatiin rannalla peräämme iso, monirotuinen ja hyvin halattava poikakoira. Hänellä oli gps-laite pannassa kiinni joten kosija saattaa taivaltaa pitempiäkin matkoja. Siiri jopa juoksi ja leikki nuoren herran kanssa ja se on kyllä ihmeellistä. Sillä tuo meidän mummo on viimeeksi juossut ja leikkinyt poikaystävä Einon kanssa yli 10v sitten. Kosijasta ei ole vielä kuvaa mutta Siirikin sanoi tämän olevan vain kesäromanssi ja se siitä. Hän ei viitsi ruveta mihinkään vakavampaa vaan säilyttää mielellään vapauden.
Sohville ei ole täältä vielä löytynyt sopivaa ehdokasta. Hänelle yleensä kelpaa vain Lapinkoirat ja yhtään ei olla vielä tavattu😂

Tehtiinpä sitten ihan omin pienin käsin (melkein) gyros pitaa jota Petu on himoinnut jo vuosia . Täällä ei olla tavattu niitä ihania rullia vaan raflassa se tarjoillaan lautasella läjä kanaa ,ranskalaisia ja pitaleipäpala.

Ostettiin pakaste gyroskanaa ja laitettiin sitä grilliin sekä lisäksi tortilla lettuja. Lisukkeena rullan sisään punasipulia ,tomaattia ja tsatsikia. Täydellistä.

Kuvaa ei löydä eilisestä tapaturmasta rannalla. Siiri kieriskeli kuivassa meriruohossa ja sai tietenkin murun silmänurkkaan. No ,minä sitä kaivamaan pois ja Siirillä puolenmetrin kepakko suussa. Sain roskaan silmästä ja annoin vapaa -käskyn ja johan jysähti. Siis mun ohimoon. Pieni reikä ,kuhmu ja päänsärky jäi muistoksi kirjoittajalle . Onneksi mummeli oli onnellinen❤️

Eilen tosiaan käytiin kylällä pyöräilemässä ja jääkaffella. Miten voi olla kaunista…

Kaupassa oli pakko kuvata koiranruoka hyllyltä löytyvä säkki. Kyllä meilläkin annetaan makaronia keitettynä jos jää yli mutta ei Suomessa myydä koirille erityisesti makaronia. Ja kai ne keittää sen vai syövätkö koirat sen raakana🤔

Neljä päivää meni raukeasti löhöillen ,lämpimään hiekkaan kaivautuen . Muutamana iltana tossa ulkona istuskellessa on ensimmäisen kerran ollut kylmä. Auringon laskeutuessa lisäämme pikkuhiljaa vaatetusta. Petulla on jopa ollut Lapin reissulta ostettu karvatakki päällä. Villasukat meillä on jaloissa tietenkin. Tuuli on ollut kovaa ja kylmää…

Eilen illalla tuli sitten muutos. Pilvisen päivän jälkeen katselimme auringonlaskua.

Sanotaan aina , että maisemasta tulee mieleen jotenkin Afrikka. En tiedä miksi. Ehkä se on palmu ja kaksi muuta puuta joita kuvassa ei näy. Ilta oli hyvin tuulinen mutta lämmin.

Tänä aamuna herättiinkin kaatosateeseen ja ukkosen jytinään . Onneksi se oli kauempana tällä kertaa. Parina yönä on ollut päällä ja kiertänyt meitä kuin vaaniva lohikäärme. Jopa auto on heilahtanut kun on pamahtanut. Sohvi tietenkin aivan kauhuissaan ja Siiri kuorsaa tyytyväisenä.

Täällä on joka ilta alkanut kova ulvonta ja ollaan Petun kanssa mietitty ovatko ne koiria ,susia, kojootti vai mitä. Google kertoi meille ,ettei Kreikassa ole kojootteja joten päädyttiin susi teoriaan.
Yksi ilta meteli oli valtava ja olivat ihan meidän aidan takana. Olin juuri nousemassa tuolista ja menossa kysymään naapurilta joka tuo meille aina kaikenlaista itse kasvatettua herkkua ,niin hän tulikin vastaan ja sanoi näiden ulvojien olevan shakaaleita. Kesällä kun vuorilla paloi niin ne joutuivat lähtemään alas kyliin. Täällä ne syövät villisian poikasia (joka tuntuu mahdottomalta. Shakaali on vain 8-13kg) ,joka periaatteessa on hyvä. Villisiat eivät ole toivottuja mutta shakaalit saavat ruokaa ja lisääntyvät eikä sekään ole hyvä. Naapuri oli ajanut muutaman shakaalin pois alueen roskiksesta.

Näihin sateisiin tunnelmiin päätän tämän tarinan ja otan viltin alla päiväunet❤️

Vaikken ole kirjoitellut vähään aikaan niin kyllä täällä tapahtuu. Vaikka itsestä tuntuu, ettei juurikaan evää suuremmin rannalla liikuteta niin totuus on ,no aika mielenkiintoista .

Lauantaina käytiin taas kylillä syömässä. Teki niin pizzaa mieli joten suunta oli tietenkin meidän italialainen

Käytiin siis vielä Supermerkadossa ja ulos tullessa huomasin, että Bio putiikki oli auki. Se oli ensimmäinen kerta kun näin sen avoinna ja sinnehän oli mentävä. Paikan omistaa hurmaava Anna ja puoti oli ihana. Joka puolella kuivattuja yrttejä ,hunajaa, öljyjä, purkkeja ja purnukoita. Anna terassilla istui muutama ukko ja hän huusi heille samaan aikaan kun laittoi vettä kiehumaan ja yritti selvittää mitä minä haluan😂 Annan ystävä tuli sisään ja otti oman kupposen yrttiteetä ja meni sättimään toisen ukoista kaljan juomisesta. Minulle laitettiin hunajapurkki eteen;taste it. Ihanaa kastanjahunajaa. Koita myös tätä toista ja mitä pidät tämän kolmannen mausta? Olin ihan pää pyörällä😵‍💫. Etsin apua toiseen polveeni. Molemmissa on nivelrikko mutta oikea on pahempi ja kerryttää nestettä (Barkerin kysta) polven taakse. Annan englannin , Kreikan ja Saksan sekoitus joten avuksi hän otti kääntäjän. Kyllä,helppo homma. Hän tekee minulle huomiseksi öljyä jota voin hieroa ja sitten ota tästä mukaan Sencha tee koska tarvitset sitä.

Seuraavana päivänä palattiin klo 17 mutta Anna ei ollut vielä palannut oliivien keräämisestä joten päätettiin palata ylihuomenna eli maanantaina.

Niin me sitten saavuttiin kylään vähän ennen viittä ja mentiin Annan vieressä olevaan baariin odottamaan Annaa. Emme tiedä vieläkään oliko baari auki mutta ainenkin se aukaistiin meille. Pappa istui ja katsoi telkkaria ja mummo vieressä. Kalisperat toivoteltiin ja mentiin tiskille. Mummo taapersi perässä ja laittoi valot pimeään baariin. Olut jep, sen hän vielä ymmärsi ja antoi kaksi lasia. Ei, minulle krassia. Mummo huusi ulos naiselle ja samalla sai myös pappa huudot. Nainen tuli ja sain krassia eli viiniä ja mentiin odottamaan Annaa.

Anna saapui ja valitti tullessaan jalkojaan. Oliivien poiminta on rankkaa ja jalat ovat kuin tulessa. Ei mutta otetaanko viinit,hän sanoi ja kaivoi pullon jääkaapista. Siinä sitten jamasteltiin ja puhuttiin puhelimessa hänen tyttären kanssa ja minä yritin päästä kaupantekoon. Aina tuli Annalle jotain mieleen, oli vaihdevuodet, huono oliivi-vuosi tai sitten piti maistella jotain muutakin. Lopulta sain öljyn (jota laitetaan niin usein kuin vain jaksaa) ja yrttejä joita liottaa teeksi. Tässä kohtaa tulin tulokseen, että poistamme kehostani turvotusta ja nestettä jota tässä iässä naisille kertyy. No sama se, kyllähän sekin mulle käy.

Siinä sitten reppu täynnä hunajaa,yrttejä ja öljyä. Kiitin kovasti ja sanoin, että pitää palata miehen luo ja lähteä kauppaan. No eipäs onnistunutkaan. Anna totesi, että hän lähtee mielellään baariin ja vahtii sieltä tuleeko asiakkaita.

Marssittiin sitten Annan kanssa baariin ja Petu paniikissa yritti estellä ,ettei me mitään enää oteta. Anna huutaa väliin, että kaikki ottaa olutta ja sanoo, ettei viiniä tässä baarissa voi juoda koska se on huonoa. Lopulta me kolme istuttiin lasit nenän alla (mulla se ihan hyvä viini) ja Anna esitteli meille viereisen naisen joka on paras kalakauppias. Hänen miehensä kalastaa joka päivä ja rouvalta saa kylän parhaimmat kalat. Baarinpitäjä oli vaihtanut farkut ja takin päälle ja valitti kuumuutta. Mummo työnsi meille happamia mandariinejään ja samalla ajoi kissaa pois baarista. Olimme kuin suoraan Kaurismäen leffasta jossa vain puhuttiin ja huudettiin paljon. Välillä Anna juoksi kauppaan myymään ja lopuksi hän lähti tekemään tyttärelleen ruokaa. Mutta voi hyvin palata takaisin jos odotamme häntä…

Kiitimme rouvia kohteliaasti ja päättäväisesti hoipuimme ulos pimeään iltaan. Matkalla pysähdyimme vielä meidän lähimmälle pitakioskille jossa keskustelimme päivän polttavista asioista isännän kanssa. Keskustelun aiheena oli eläkeiän korotus, mahdotonta päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, huono palkka eikä ikinä vapaata. Eli samat jutut kuin Suomessa jutellessa.

Tänään saatiin tietää, että selkäpiitä karmiva ulvonta joka täällä alkaa auringon laskettua lähtee shakaaleista. Ne ovat tulleet vuorilta alas metsäpalojen takia kuten myös villisiat. Nyt shakaalit syövät villisian poikasia ja lisääntyvät kuin kaniinit.

Ja meidät myös kutsuttiin oliiveiden keruuseen tässä joku päivä. Mihin tässä vielä joudutaankaan…

Päivä oli pilvinen mutta lämmin. Toinen meistä varautui sateeseen pitkin housuin ja takin kanssa. Toinen valitsi hameen ja takin. Jälkimmäinen voitti. Ei tullut sadetta ei. Mutta kuuma oli.

Ajettiin Methoniin. Sinne on vain 10km meidän kylästä mutta siellä on hieno linna ja isompi kylä.

Kierrettiin linna joka on valtava. 5€ oli sisäänpääsymaksu per kuono ja sen maksoi mielellään. Linnanrauniot olivat upeat ja kävelemistä riitti. Meri syö koko ajan linnan raunioita ja ehkä vuosien päästä siitä on taas osa hävinnyt.

Linnoituskierroksen jälkeen käytiin kylällä juomassa smoothiet ja kahveet. Siitä lähettiin kiertämään kylää, käytiin apteekissa joka nauratti Suomalaista joiden apteekit pullistelevat tuotteita. Täällä oli lasikaapeissa yksi/kaksi purkkia. Huomio kiinnittyi tietenkin koirien Next gard punkkitabletteihin joiden hinta oli 15€ paketti. Suomessa paljon kalliimpi. Joka tapauksessa saatiin haluamme tavarat ja silloinhan kaikki meni hyvin. Apteekkari oli niin iloinen kun kysyttiin asioita (toista kuin toiset ulkomaalaiset jotka olivat siellä samaan aikaan).

Illalla mentiin leirintäalueen omaan ravintolaan. Se on auki ti -to ja mummot tekevät siellä aamusta asti ruokaa. Ranskalaiset ovat itse tehty kuorimisestä alkaen. Alkuun tullee itsetehty,lämmin leipä ja tsatsiki paljolla valkosipulilla. Minä valitsin juustolla täytetyt paprikat ja Petu otti grillattua kanaa. Päälle 1/2l viiniä ja lasku oli 24€ ja massut olivat niin pullollaan.

Eli lämmintä ja mukavaa. Kosteusprosentti pyörii 80% huudeilla ja mietin homehtuuko meidän auto. Ei kai,koska päivällä on kaikki ikkunat auki ja tuuletus pelaa.

Otettiin sitten pikku auto vuokralle kahdeksi päiväksi. Pieni Skoda, pikku ihme joka hyytyi jo pienessä ylämäessä. Petu paukutti vaihteita sisään kuin K.Rovanperä jotta päästiin mäet ylös, mutta alaspäin ja mutkat menivät oliivipuita hipoen Rosberkin tyyliin😂

Nautinto oli istua kyydissä (paitsi mutkissa ja ohituksissa ) mutta on se helppoa tuollaisella kirpulla paahtaa menemään läpi pienien kylien ja sitten tultiinkin Kaupunkiin eli Kalamataan.

Apua, se olikin yhtä jännittävää kuin hammaslääkärissä. Kenen vuoro on seuraavaksi?😂 onneksi rakas mieheni on omaksunut live or let die asenteen ja mentiin eteenpäin kiitäen kuin pienet oravat. Oltiin nimittäin etsimässä eläinkauppaa (ja niitähän ei ole joka kulmalla). Yhteen oli osoite ja ei siellä mitään ollut. Seuraava tärppäsi.
Täällä eläinkaupoissa on hauskaa sillä kaikki koiranruoka säkit ovat valmiiksi avattu ja niistä ostetaan haluama määrä. Ihana myyjätär joka nauroi kun kerroin, että Suomessa ostetaan koko säkki. Hän sanoi,ettei se ole palvelua. Asiakas saa koittaa jotakin ruokaa ja jos se ei sovi koiralle niin sitten koitetaan jotain muuta.

Me ostettiin kyllä koko säkki koska sitä keikkaa ei vähään aikaan haluta kokea. Kaupungin tohina on meille vanhuksille liikaa.

Lämpötila on ollut +24 ja hikisen nihkeätä. Kosteusprosentti on 91% joten jokainen voi arvata onko hiki vai ei.

Huomenna sitten uusi tarina automatkasta Methoniin.

Taisi sataa koko yö, ainenkin melkein. Toisaalta mistä minä sen tietäisin koska nukuin. Aamulla jyrisi ja paukkui ja satoi, se on ainenkin varma.

Noustiin ylös puoli 10 niinkuin joka ikinen aamu. Taivas oli harmaa ja musta. Lämpötila +20. Niin sitten lähdin aamulenkille ja nauratti kun muilla on pitkäähousua, huppareita ja fleecejä ja mulla…mekko🤷‍♀️ no en kai mä pukeudu kuin talvisodassa jos täällä on Suomen kesä.
Päivällä alkoi taas sade ja myräkkä. Sohvi pelkäsi mutta Siiri jatkoi kuorsaamista

Se täällä on ihmeellistä, että Suomessa kun sataa niin lämpötila tippuu ja kyllähän siinä kylmä tulee. Täällä ei mitään eroa. Otin oikein sadetta pitävän takin mukaan päivälenkille. Ihan turhaa, sen saattoi kietoa vyötärölle. Aurinko pilkisteli ihmiset kipittivät rannalle. Me tehtiin lenkki ja istuin pihalle tuoliin auringonottoa varten.

Muuta ihmeellistä täällä ei ole tapahtunutkaan. Ai niin, eilen kävin täydellisessä hieronnassa. Voi että teki hyvää. Kaikki suru ja stressi on takertunut mun kroppaan niin kuin ei saisi henkeä.

Päivän pelasti Heidi joka soitti kuulumiset ja totesin, että on ihana nauraa❤️

Eilen oli upea, lämmin päivä. Aurinko paistoi kirkkaan, kreikansinisen taivaan täydeltä. Muut menivät rannalle mutta me otettiin fillarit ja ajettiin 2km kylään. Oli kivaa hengailla ”turisti”kadulla ja ostin jopa yhdestä turistikaupasta muutaman jutun. Siliteltiin kissoja( ystävällisiä sellaisia), juotiin frappet maidolla ja käytiin mini marketissa. Sellaista jouten oloa, hengailua ja velttoilua ilman koiria.

Sitten palattiin takaisin autolle. Syötiin kinkku-juustopiirakat ja sinne olikin tälläkertaa laitettu tomaattikastiketta. Ei ei ja ei. Ei terveellisyyttä niiden suhteen. Paljon juustoa, kinkun voisi jättää pois mutta pinaattia voisi laittaa…

Siinä sitten tuumittiin, että olisi aika pystyttää näppärästi teltta joka ostettiin Puolasta. Teltta joka on helppo koota eikä viitsitty harjoitella sitä paikan päällä vaikka olisi ollut mahdollisuus. Ja olisi muuten kannattanut…

Siinä sitten paketti auki ja käyttöohjeet. Laita markiisin reunaan kiinni. Kumpaan reunaan, eteen vai taakse? Molemmat testattiin jonka johdosta isännän sormi aukesi (ei yllätä ketään) ja koska ystäväämme Teemua ei ollut mukana niin kukaan ei laittanut laastaria.

Sen jälkeen kun teltta saatiin yhteen väliin tungettua( Petu sai)niin huomattiin, että se on väärinpäin . Ja uusi yritys. Sen jälkeen huomattiin, että se on liian leveä markiisiin nähden. Jatkettiin silti puurtamista. Ilmapumppu puhkui siihen ilmaa (tuli mukana) ja hommasta ei silti meinaa tulla mitään.
Imukupit toisella puolella toimi hyvin mutta toisella sivulla ei sinne päinkään. Siinä otettiin mustekala avuksi ja kiinnitettiin puolisko autoon. Kunnes naruja kiristäessä sivu repesi….

Annettiin teltta vakiasukkaalle. Kreikkalainen oli iloinen ja häntä ei haitannut, että siinä oli verta, hikeä sekä repeämä. Lupasi meille kiitokseksi öljyä hänen oliivitarhaltaan.

Joten naapuri oli tyytyväinen, meillä mahat täys herkkua ja kaikilla hyvä mieli❤️

Varmaan kaikki muistaa lapsena saamansa varoituksen: älä laita kieltä pakkasella metalliin. Ensinnäkin ,kuka sellaista tekisikään mutta kun siitä varoitettiin niin pitihän se tehdä. Jotkut oppii kerrasta ja jotkut ei ikinä. Muistaisin, että mä laitoin kielen matontamppaustelineeseen ainenkin kolme kertaa. Ajattelin, että asia riippuu pakkasasteesta. Jos on mieto pakkanen niin se ei jää kiinni. Jäi. Jos on kova pakkanen niin ei jää kiinni. Jäi. Turha kai mainita jääkö kieli kiinni keskikovalla pakkasella🤷‍♀️jää se.

Tai sitten jäihin meno. Älä mene heikolle jäälle. Minä ja ystäväni mentiin kansakoulussa aidan toiselle puolelle (joka oli kielletty) ja siellä oli lätäkkö jäässä. No mitä sitten, sehän on vain lätäkkö. Lumpsahdus vain ja Sue tippui vyötäröä myöten ”lätäkköön”. Siitä sitten märkänä luokkaan. En kai nyt voinut kertoa tapahtumasta koska olisin saanut jälki-istuntoa🤷‍♀️ Siinä sitten palelin tunnin tai kaksi ja kotiin. Äiti antoi kotiarestia mutta eipä sillä väliä ollut, sillä vilustuminen kaatoi mut sänkyyn.

No nyt sitten viisaana ”aikuisena” täällä Finikoundassa eteeni on osunut joka päivä oliivipuita. Olen maistanut ihan vaaleanvihreitä suoraan puusta. Herranjumala miten hirveitä. Mutta jos maistaisi tummanvihreitä🤢pakko koittaa noita vaalean mustia. Apua, minkä makuisia. Ja eilen taas yritys: pikimusta🤮. Sanomattakin on selvää, ettei suoraan puusta saatavat oliivit ole syötäviä. Mutta mut tuntien koitan taas joku päivä. Jos se vaikka riippuu puusta ja maaperästä😂

Kaktus. Kaikki tietävät, että siinä on piikkejä ja ne pistää. Mutta entä nämä ihanat kakutukseen hedelmät. Jotkut vielä vihreitä, jotkut jo tummanpunaisia. Niitähän syödään minun käsityksen mukaan. Eilen sitten kävelyllä oli pakko testata. Tartuin hedelmään ja sehän on sileä. Huusin Petulle, että tule katsomaan: Nää hedelmät ovat ihanan sileitä. Ja sen jälkeen huikkasin nopeasti, ei mitään. Antaa olla. Älä tule. No,ehtihän se sitten paikalle kysymään mitä nyt taas? Mun sormet olivat täynnä hienon hienoja piikkejä. Piikkejä mitä et näe mutta tunnet ne esimerkiksi huulilla. Siinä sitten leirintäalueelle päin kävellessä nypin niitä hampailla ja yritin syleskellä pois. Lopputuloksena mulla oli piikkejä kielessä että sormissa😂😂😂😂

Sellaista eilen sateen, myrskyn ja silti lämpimän päivän asiat. Ei sen suurempaa tapahtunut. Jännityksellä odotan tätä päivää…

Mehän oltiin saatu varoitus Englantilaisilta (joiden ihanalla paikalla nyt ollaan), että varokaa mustavalkoista kissaa. Se hyökkää koirien päälle. Eilen illalla se sitten tapahtui. Tultiin pimeässä iltalenkiltä ja yhtäkkiä Siiri äkäsi kissat. Se ryntäsi niitä päin ja muut juoksivat karkuun mutta mustavalkoinen hyökkäsi. Petu huitasi kattia päin ja veti Siiri parkaa lähemmäksi. Kaiken huippu oli se ,kun me Sohvin kanssa tultiin perässä niin näin sivusilmällä mustavalkoisen syöksyvän Sohvin kimppuun takaapäin. Nopea reaktio ja huiskiminen niin Sohvi pelastui. Sohvi ei ehtinyt edes tajuta saatikka nähdä koko kissaa. Siirille tuli pieni haava vasemman silmän alle. Onneksi ei osunut silmään…

Koirat ja kissat. Siiri rakastaa kissoja. Sillä oli Hangossa hyvä ystäväkin nimeltä Piupau. Kun Piupaun aika oli lähteä niin sitä etsittiin kyllä pitkään joka paikasta. Se on vaan niin hankalaa sanoa kissalle ,että hei! Me vaan rakastetaan sua kun rynnätään kissojen luo niin että pöydät lentelee kuin pahimmassa kapakka tappelussa 😂

Viime yö nukuttiin huonosti varmaan kaikki kolme. Siirin unia ei mikään häiritse mutta Sohvia ja meitä ihmisiä helposti jännittää. Viime yönä nimittäin tuuli kovaa kuten nytkin. Markiisi paukkuja lepatti. Oltiin varmoja ,että aamulla se on rusetilla maassa ja meillä on muutaman tuhannen ostos edessä😱🙈 mutta turhaan jännitettiin sillä aamulla kamat olivat paikoillaan markiisin myöten🙏🏻🤗

Tämän aamun hauskuus tulee tässä. Aamiaisen jälkeen keräsin astiat tiskivasuun ja lähdin kuten joka aamu kävelemään tiskipaikalle. Ja kuten joka aamu kävelen sen ohi😂 Siinä oli muutama työmies hommissa joille toivotin Kalimerat ja jatkoin kävelyä. Kuulin vihellystä ja hetken ajattelin, että wow mulle vihelletään. Siitä on nimittäin vuosisatoja kun niin on tapahtunut joten ei se voinut minua koskea ja jatkoin kävelyä vasu heiluen. Mies juoksi perääni (siis vihellys koski minua😱) ja sanoi, että madam tiskipaikka on ohitettu jo aikoja sitten ja osoitti taaksepäin😂😂😂

Luulenpa, että joku kaunis tai pilvinen aamu löydän itseni ja astiat rannalta🤷‍♀️

Mutta kun ihmisellä ainenkin mulla on aina 100 ajatusta mielessä. Nykin mietin miten on mahdollista ,että tuulee kuin turskan pyrstöstä ja taivas on pilvinen ja synkkä mutta lämpötila on +21, päällä on mekko eikä ole edes vilu . Suomessa saisi kyllä vetää takkia päälle tässä kohtaa.

Siinä tämän aamun päivitykset. Mukavaa viikonloppua❤️

Herättiin pilvisen taivaan alla. Lämmintä oli +16 joten varmuuden vuoksi laitoin takin päälle. Se oli virhe. Ensinnäkin heti auton takana meitä odotti 2 kissaa. Mikä huuto ja syöksy kahdelta tyttötollerilta emäntä perässä. Siinä kohtaa jos joku vielä nukkui, niin ei nukkunut enää😂 muidenkin koirat havahtuivat kissahälyytykseen ja 🤷‍♀️mitä tähän nyt voi sanoa.

Siitä sitten siirryttiin sulavasti( mummo kiskoi toiseen ja juniori toiseen suuntaan) samalla nämä kaksi edellä mainittua imuroivat kaiken suuhunsa mitä löysivät. Siinä kohtaa kun päästiin leirintäalueelta ulos niin tällä mummolla oli tuskanhiki niin päässä kuin kainaloissa😂.

Muutaman tunnin päästä koko pesue lähti rantalenkille. ”Meidän” ranta on noin 4km pitkä ja me ollaan sen puolessa välissä. Tuuli oli melko kova (huomenna kovempi) mutta lämmin, meri kuohui ja aallot pauhasivat mutta vesi oli lämmintä. Niinpä me neljä sankaria taivallettiin eteenpäin. Yksi meistä meni uimaan (Siiri mummo)ja onneksi oli flexissä kiinni muuten aallot olisi vieneet mummon. Sohvi oli shokissa kun aallot ylsivät niin korkealle, että pienen noutajan tassut kastuivat. Kaikki kun eivät voi olla hurjapäitä🤷‍♀️.

Kun palattiin autolle niin googletettiin jo leirintäalueen vaihtamista. Oltiin kyllästytty tähän varapaikkaan ja odotteluun. Varsinkin koska täällä ei ole kuin muutama paikka johon haluttaisiin. Sitten päätettiin käydä respassa kysymässä what about our place? Tyttö hymyili ja sanoi, että corner place on teidän. WHAAT!!!!! Sitä paikkaa oltiin haluttu ja kysytty mutta oli varattu jollekin. No nyt nainen ja mies nauroi meille jes, it’s yours. Ei kuuleman ollut piilokamera eikä vitsi vaan totista totta.

Laukattiin autolle ja alettiin hyysäämään tavaroita paikoilleen uuteen paikkaan. Lisäkuva tulee kun saadaan teltta joskus pystyyn ja se onkin toinen juttu se.