Viro oli kiva ja helppo ajaa. Käytiin tankkaamassa ja yhtäkkiä olikin Latvian raja ylitetty.
Meidän hullu tapa on edetä ripeästi ja liiankin nopeasti. Laitetaan joku kaupunki kartalla kohteeksi ja lähdetään posottamaan sinne. Parin pysähdyksen taktiikalla tankattiin itsemme ja tytöt. Parit pissatukset ja eteenpäin.
Latvian liikenteestä sen verran,että heille on harrastus tulla sivutieltä suoraan eteen. Joten kuski sai olla melko tarkkana näiden itsemurha-kandidaattien kanssa.
Tiet olivat hyvässä kunnossa ja suuntana Riiga.
Siinä sitten kevyesti ajellen matka meni eteenpäin ja 20.30 oltiin perillä yöpaikassa joka otetttiin park 4night sivuilta.
Nukuttiin kuin tukit ja aamulla aurinko paistoi. Kukko kiekui ja juttelin aamulenkillä mukavien perheen isien ja lasten kanssa.
Olihan meidänkin pakko käydä ihmettelemässä kuinka halpaa voi juomat olla😂🥂Kylä jonka nimi oli kuin pummernikkeli
Tämähän on sitten jo Liettuasta jossa vietettiin ensimmäinen yö(eikä Latviassa).
Liettuan raja tuli vieläkin nopeammin kuin Latvian. Rajavartija kiikaroi joko lintuja tai Liettuasta tulevia autoja. Olin juuri ottamassa kuvaa kun hänen hölmistynyt katse sai mut kääntämään kameran pois.
Se piti vielä mainita,ettei tietulleja ole Virossa ,Latviassa eikä Liettuassa.
Saavuttiin iltahämärissä länsisatamaan. Ajettiin parkkihallin viereen aukiolle joka oli maksullinen. Laitettiin rekisterinumero automaattiin ja saatiin siihen ilmoitus,että maksetaan lähtiessä.
Aamu tuli ja nukuttiin jotenkuten. Maksun koittaessa laite ei suostunut toimimaan. Soitettiin päivystävään numeroon joka loppujen lopuksi totesi, että lähtekää maksamatta😂säästö se on pienikin säästö. Parkkiin olisi voinut maksaa myös eri appeilla mutta hyvä kun ei maksettu niin saatiin ilmaiseksi. En muista paljonko maksu olisi ollut mutta eihän se halpaa ole.
Sitten tulikin kiire jo laivaan. Eihän sekään mennyt niinkuin Strömssöössä. Laivaan ajo jännitti meitä molempia (vaikka mies on entinen ahtaaja). Ensimmäisessä kopissa pyysivät näyttämään matkustusasiakirjat ja siitä sitten henkilökunta heilui ja huitoi meitä kaikkia eri jonoihin. Laiva saapui. Sieltä alkoi purkaantumaan autoja ja meitä lastattiin samaan tahtiin. Yläkannelle ohjattiin henkilöautot ja meidät alakannelle. Yläkannen ramppi oli melko jyrkkä ja siellä kävin hauskasti kun Mersu jäi sutimaan paikoilleen ja muut joutuivat sieltä peruuttamaan alas jotte mese sai otettua vauhtia ja pääsi ylös asti.
Me ajettiin rekkojen perässä ja mies oli stäränä ja hehkutti,että saatiin hyvä paikka, ihan seinän vieressä ja sit pamahti. Hänpä sitten vanhana ahtaajana ajoi niin lähelle seinää ,että peili otti osumaa johonkin putkeen. Siinä sitten muutama kirosana ja huuto😂🙈. Merimies tuli katsomaan mitä tapahtui mutta loppujenlopuksi mitään ei onneksi tapahtunutkaan. Peili vain tippui kehyksistä ja jäi johdoistaan roikkumaan. Petu työnsi sen takasin ja kaikki oli taas hyvin.
Laiva oli tosi täynnä. Hyttiliput olisi voinut ladata etukäteen muttei ehditty paneutua siihen hommaan. Otettiin tytöt hihnan päähän ja topakasti ihmisten välistä luovimme infoon josta saatiin hyttiavaimet. Koirat hyttiin ja kello oli silloin 08.50
Hengailtiin käytävillä ja oltais hyvin ehditty syömään aamiaista klo 09.00 mutta automatkustajien piti ottaa breku klo 10.00
Aamupalalle oli jono joka kuitenkin eteni nopeasti. Oli sitten melko kiire syödä. Jonot buffapöytiin olivat pitkät.Laiva satamassa 11.15 ja autolla piti olla 10.45. Petu jonotti kylmään pöytään ja minä lämpöiseen . Jaettiin saadut eväät ja rynnättiin hakemaan koirat hytistä ja siitä autoon.
Yhteenveto laivamatkasta oli se,että ensi kerralla ei oteta aamiaista eikä muutakaan kattausta. Baareista/kahviloista saa patonkeja yms.Tytöt olivat laivalla reippaita ja matka jatkui kiireisesti läpi Tallinnan.
Ajettiin E 67 pitkin. Tallinnassa oli hyvät opasteet. Oltiin laitettu etukäteen navigaattoriin osoitteeksi Pärnu.
Mukana on punkkipillerit sekä niihin sopiva liuos hietasääskiä varten. Ensiapulaukku, kyytabletit ampiaisen puremaan, desinfiointiliuos, kipulääkkeet, valopannat, Librelaa jääkaapissa ja niihin ruiskut.
Kylpytakit ja pyyhkeet, rauhoittava suihke,
Kakkapussit ,trimmeri(Sohvilla tosi paksu karva) ja namit.
Tervetuloa mukaan meidän seikkailuun. Olemme kaksi eläkeläistä, mieheni Petu ja minä Sue sekä kaksi eläkeläis koiraa ,Siiri (13v) ja Sohvi (11v). Perheeseen kuuluu myös Salli eli Challenger merkkinen matkailuauto joka on kuljettanut meitä jo kolme kesää seikkailuihin Suomessa.
Nyt tämä joukko on päättänyt lähteä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle Kreikkaan.
Tämä blogi kertoo meidän matkasta: miten unelma muuttui suunnitelmaksi, miten valmistelimme reissua ja millaisia tarinoita, maisemia ja sattumuksia tien päällä syntyy. Mukana kulkevat naurut ,itkut ja raivarit, yllätykset ja tietenkin ne koirankarvat ,joita löytyy autosta aina ja kaikkialla.
Jos rakastat matkustamista, elämänmakuisia tarinoita ja karvakavereiden kommelluksia, olet oikeassa paikassa. Hyppää kyytiin-tämä on matka, joka kulkee asfaltin, auringon ja seikkailun kautta kohti Kreikan lämpöön🚐☀️🇬🇷
Koirankarvoja Kreikassa 