Blogi

Täksi päiväksi oli luvattu ukonilmaa ja 50mm sadetta. Ukkonen ja sade alkoi viime yönä. Juuri kun nukahti niin ukkonen pamahti ja koko auto heilahti. Sohvi parka on ihan naatti mutta yllättävän rauhallisesti on ottanut nämä jylinät ja jytinät.

Ja kun kuvittelisi kuinka romanttista on nukahtaa vesisateen vienoon ropinaan niin tämä rytinä kuulostaa enemminkin konekiväärin paukutusta.
Viime yö nukuttiin siis huonosti . Aamukävelyllä kaikki näytti kadulla ja rannalla ihan normaalilta.

Päiväunet (ihanaa😍) otettuani lähdettiin ulkoiluttamaan tyttöjä. Ja mitä ihmettä. Kun astuttiin kadulle niin paikka oli kuin rajähtänyt ja ihmisiä pyöri katselemassa ja kuvailemassa.

Naapuri Vasili ole paikalla myös ja kertoi, että äsken kun ukkonen paukutti (minä nukuin) tuli vuorilta ojaa pitkin (josta on juuri kaivettu kaisloja ylös) vettä ja nousi siitä tielle. Paikan pitäjä Theo oli tehnyt jotain eli ilmeisesti kaivanut ojan auki mereen. Tulvavaara oli siltä kertaa ohi mutta meri oli kamalan näköinen. Ranta oli täys roskaa joka oli tullut sekä vuorilta että mereltä. Ja kaikki muta lillui kauniissa meressä ja haju oli lievästi sanottuna mutamainen.

Näihin likaisiin tunnelmiin päätän tämän lähetyksen.

Taas oli se aika kuusta ,että piti lähteä etsimään jotain jännittävää elämään. Päivät eläkeläisinä kuluu niin verkkaisesti ja rutiininomaisesti ,että välillä on syytä tuulettaa ja vuokrata auto.

Oltaisiin haluttu uusi Twingo tai sitten punainen sitikka mutta saatiin taas sama tuttu Skoda. Sillä lähdettiin sitten kohti Pylosta.
Oli meillä myös päämääräkin eli eläinlääkärin metsästys. Älkää pelästykö, tytöt voivat mainiosti mutta koska huomisesta ei ole tietoa niin ei haittaa jos sattuisi tietämään yhdenkin eläinlääkärin lähimaastossa.

Olin googlettanut niitä ja löysinkin pari Pyloksesta ja Gargalianoista. Pylos on heti Menthonin jälkeen eli puolen tunnin matkan päässä ja Gargalianoon on tunti ajomatkaa. Helppo homma sanottiin ja lähdettiin kohti Pylosta.

Lähestyessämme Pylosta olimme vielä ”normaalilla” tiellä. Eli suht koht leveällä rantatiellä. Ja sitten se alkoi. Navi sanoo käänny oikealle ja Petu kääntyi. OK. Jokainen tietää, että ulkomailla on kapeita teitä mutta kun ajat sellaiselle tielle vaikka pienen pienellä Skodalla niin hymy alkaa hyytymään. Seuraavasta vasempaan (voiko tie kaventua entisestään?). Molemmin puolin tietä oli pysäköity autoja ja vastaan tuli aina joku. Parin tällaisen ,erittäin mielenkiintoisen tien jälkeen ajettiin Pyloksen satamaan. On kyllä kaunis kaupunki. Isompi kuin Menthon ja minä tykkäsin. Petu (vanhana stadilaisena) alkoi ahdistua,liikaa väkeä ja liikaa liikennettä.

Asiaan eli eläinlääkäriin. Ensin oikeestaan törmäsimme satamasta portaat noustua ylös eläinlääkärin toimipisteeseen. Tämäpä hyvä ,ajateltiin. Jos jompikumpi tytöistä pitää kantaa niin tämä olisi sopiva matka. Miksi kantaa? No siksi kun sinne ei saa autoa pysäköityä muuten kun keskelle tietä ja hätävilkut päälle. Me ei ehkä vielä olla niin Kreikkalaisia.

Astuttiin sisään ja mies siviilivaatteissa tuijotti meitä. Esittäydyin ja kysyin puhuuko hän englantia. Vähän ,oli vastaus. Kerroin ,että ollaan täällä ja olisi kiva tavata eläinlääkäri ja paikka jos jotain sattuisi. Mies kuunteli sujuvasti ja välillä nyökkäsi. Ainoa mitä saatiin selville oli se ,että hän oli lääkäri. Todettiin ,että ehkä hädän tullen olisi parempi löytää englanninkielinen kolleega koska translaattoriin ei siinä paniikissa olisi aikaa.
Käveltiin parin kadun verran ja siinä oli alun perin etsimämme lääkäri. Hän oli kaunis Maria, valkoinen takki päällään loistava englanti hallussaan. Selitin hänelle taas vanhat koirat-huoli -lusikat nurkkaan-hätäämme. No,Maria ymmärsi hyvin ja sanoi, että tässä on vaan yksi ongelma. Hän on täällä vain tiistaisin iltapäivällä ja perjantai aamuisin.
Muuten hän ottaa vastaan Gargalianissa muina päivinä paitsi viikonloppuisin. Selvä.

Astuimme ulos hurmaavan Marian luota ja todettiin ,että Marian luo ei kyllä pääse meidän matkailuautolla eikä jakseta kantaa koiraa sinne asti. Eikä Skodakaan niille kaduille ilman kolhuja mahdu. Päätettiin ihailla Pylosta ja lähteä sitten Gargalianiin.

Apteekkiostosten jälkeen( ihania Korresin tuotteita ) lähdettiin kiipeämään linnoitusta kohti.

Linnoitus oli valtavan kokoinen. Sinne maksoi sisään 10€/hlö. Kolme eri museota plus koko alue muureja ,torneja ja vaikka mitä. Ihan mahtava paikka.

Mutta matkaa oli jatkettava sillä kello tikitti ja piti päästä kotiin viemään tytöt ulos.

Niin me jatkettiin reippaasti mutta aika raihnaisina eteenpäin. Kävely linnoitukseen ja eri portaita ylöspäin raahautuen vei kyllä kahdesta raihnaisesta mehut.

Gargaliani tuli ja taas mentiin pyörimään entistä ahtaimmissa koloissa löytämättä mitään eläinlääkäriä. Auto kävi kuumana ja niin myös kuski ja kartanlukija. Ennen suurempaa räjähdystä päätettiin, että nyt riittää. Tänne ei ainenkaan tulla matkailuautolla, Skodalla eikä edes polkupyörillä. Vielä on yksi mahdollisuus jota tutkitaan seuraavana päivänä.

Terveiset täältä Finikoundasta. Päivät ovat yhä lämpimiä +20 mutta illat ja yöt kylmiä (+12) tosin eihän me yöllä mihinkään liikutakkaan. Nukkumaan klo 21 niinkuin aina. Ollaan sitten Hangossa tai Kreikassa. Mutta illalla pitää käydä suihkussa ennenkuin aurinko laskee ja sitten pukeutua sen mukaan ,että istutaan ulkona. Mullakin nyt villasukat, housut, hame, villapusero ja huivi kaulassa.

Tänään piti käydä (sai käydä) ihanassa pikkukylässä nostamassa rahaa huomista hierontaa varten. Finikoundaan on 1km ja mentiin ensin ruokakauppaan ostamaan fetapiirakat ja cokikset. Ja sitten mentiin eväsretkelle satamaan.

Samalla tehtiin huomio, että myös täällä alkaa joulun hullutus ajoissa. Meidän leirintäalueen tavernassa on joulukoristeet nostettu esille. Myös marketissa oli sama ja kylässä.

Me mentiin sitten läpi hiljaisen kylän. Turistit ovat lähteneet suurimmalta osin. Ihasteltiin lämpöä, kylän kauneutta ja kirkasta vettä. Harmiteltiin, että fetapiirakat tehdään useimmiten filotaikinaan. Mulla oli filo pussissa ja Petulla kroisantti tyyppinen taikina. Loput tuotiin sitten tytöille jotka jäivät autoon nukkumaan.

Kun palattiin päiväretkeltä oli pienen levon jälkeen aika viedä tytöt rannalle. Olen vähän huolissani mummosta. Siiri oli eilen lenkillä tosi apea ja pistettiin se sen viaksi, ettei menty uimaan. Mutta mummo tekee myös niin, että ulkona tuijottaa auton ovea ja haluaa sisään nukkumaan. Illalla sen ymmärtää mutta tänään aamulla kun laitoin tytöt ulos niin oli niin nyrpeää naamaa Siirillä, että oli pakko ottaa sisälle. Se nukahtikin syvään uneen saman tien kun pääsi sohvalle.

Tänään vietiin sitten typykät uimaan. Siiri mummeli ui kuin hirvi. Loistavia hyppyjä ja leiskautuksia. Sohvi ui muutaman kerran mutta se riitti hänelle. Parempi on kieriä ja pyöriä hiekassa. Ja sitä hiekkaa muuten turkkiin mahtuu vaikka mitä tekisit.

Uinnin jälkeen Siiri muuttui taas vähän oudoksi. Oudoksi tavalla jonka vain omistaja voi nähdä ja tuntea. Annoin sille särkylääkkeen ja nyt molemmat tytöt ovat sisällä nukkumassa. Jos tämä on mummon viimeinen reissu niin on ainenkin onnellinen, se on varma.

Nyt me kaksi istutaan keskenämme pihalla viinilasit nenän edessä auringon laskua ihaillen.

Meilläkin aivan ihana naapuri. Kreikkalainen noin 30 poika joka asuu vakituisesti täällä. Hänellä on asuntovaunu ja iso teltta siinä edessä. Poika on tuonut meille oliiviöljyä omista 150 vuotta vanhoista oliivipuista Sekä paprikoita ja pussin oreganoa. Muutama päivä sitten hän huuteli ollaanko kotona? Ja toi meille nämä.

Siinäpä sitten kiiteltiin ja mietittiin mitä me voidaan antaa hänelle🤔 Kaikki mitä keksittiin on kotona Suomessa ja tehtiinkin jo listaa mitä tuodaan näille ihanille ihmisille ensi vuonna tuliaiseksi ( Fasun suklaata, villasukkia, lakkahilloa, kuivattua poronlihaa, tyrni -ja mustikkajauhetta). Jos joku keksii vielä muuta tuotavaa niin ilmoittaa heti. Ehkä muumimuki🤔tietääkö Kreikkalaiset muumit?

Petulla on ollut maha kipeä jo pari-kolme päivää. Istuu vessassa ,pitelee mahaansa, on maansa myynyt ja masentunut. No tänään ampastiin Finikoundan kylään. Vaikka ollaan oltu siellä nyt monta kertaa niin ei olla tiedetty, että siellä on apteekki. Siihen tarvittiin tekoäly eli CHAT GPT. Se kertoi sujuvasti missä apteekki on.

Mentiin sisään ja kysyttiin rouvalta puhuuko hän englantia. Hyvin vähän, hän sanoi. Mietin pienen hetken ottaako puhelin esiin ja jatkaa google translaattorilla mutta mitä turhia. Riitti kun sanoin : My huspend has diaria. Pitelin vatsaa ja sanoin Ai ai ja jatkoin sanomalla trööt, trööt näyttäen takapuolta😂.

Rouva kysyi kuinka usein päivässä trööt, trööt ja kuinka kauan kestänyt? Sitten hän ojensi paketin ja antoi ohjeet : 1-2 pilleriä 4-6h välein.

Sitten halusin magnesiumia koska meillä on oma loppu. Hän halusi ,että ostamme elektrolyyttiä koska siinäkin on magnesiumia. Joten otimme sekä mankun että lyytit.

Täällä on niin hassuja nämä apteekit. Löytyy vaippoja vauvoille ja aurinkovoiteita. Tämä on ainoa magnesium mitä löytyi eikä muita vitamiineja näkynyt. Särkylääkkeitä varmaan löytyisi jos kysyisi. Kyllä Suomen apteekkari olisi ihmeissään jos nämä apteekit näkisi. Eli ensi vuonna otamme mukaan mangnesiumia extra satsin ja ripulilääkettä.

Ehkä Kreikan ystäväni voi kertoa paremmin mistä ostetaan magnesiumia tai kunnon deodorantteja . Ostin tuolta Sebamedin mutta tiedän, ettei se toimi kuitenkaan kuten Rexona. Joten pitää muistaa sitäkin ottaa mukaan.

Tyyni meri muutamien myrskypäivien jälkeen. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Aidan takana on oliivipuita ja pari miestä raahaa siellä verkkoja ,ravistelevat potkurilla oliivit verkkoon ja katkaisevat oksia jotta puu tuottaa ensi vuonna paremman sadon.

Petu sairastaa sisällä ja mä olen imuroinut ja laittanut matot ulos tuulettumaan. Taidan lähteä rannalle

Tultiin juuri kaupasta ja alettiin pohtia hintoja. 2kpl vessapaperirullaa 0.40€ ,talouspaperi 2 kpl 1.50€. Talouspaperi on täällä isommissa rullissa ja paksumpaa kuin Suomessa.

Meidän leirintäalueen ravintolassa tehdään Kreikkalaista kotiruokaa. Tarjolla on lämpöhauteessa kasvisruokaa sekä liharuokaa, neljä eri vaihtoehtoa sekä listalta voi tilata muuta

Kotiruoka tässä ravintolassa on 12€ annos. Talo tarjoaa alkuun flat bread ja me otetaan kaksi annosta ruokaa plus puoli litraa viiniä ja hinta 28€.

Toki ollaan saatu kylässä menemään 50€ syömiseen, mutta siihen liittyy alku/pää ja jälkiruoka viineineen. Suomessa ei selviä ravintolasta ulos alle 100€

Eilinen oli sadepäivä ja notkuttiin autossa katsoen Yle areenasta Kaikki rakastavat hevosia sarja. Tykättiin.

Kreikkalainen kaasupullo meni loppuun. Maanantaina Theo(paikan johtaja) täyttää sen. Nyt Suomikaasun varassa. Kaasua menee vain aamun kahviveden ja illan ruuan valmistamiseen ,jollei grillata ulkona.

Juttelin eilen Theon veljen kanssa ja kyselin millainen talvi täällä tulee olemaan. Yleensä päivällä +12-+15 astetta ja yöllä saattaa olla +5. Sataa kyllä mutta tärkeintä on se ,että aurinko paistaa myös. Suomessa aurinkoa näkee seuraavan kerran Helmikuussa. Eli täällä on hitusen halvempaa ja enemmän aurinkoa kuin Suomessa🤷‍♀️👌

Tänään aurinko paistaa täydellä teholla ,lämpöä on +24 ja tuulee. Tähän meidän paikkaan tuuli ei ota mutta ne jotka ovat rannan edessä niin kyllä tuulen tuntevat😂 meri on kaunis mutta saattaa olla kylmempi talvella kuin meidän paikalla (ollaan siis piilossa alueen viimeisellä paikalla ja käytössä on 50 neliön paikka.

Piti myös kertoa surullisiakin asioita. Eilen käveltiin rannalla ja rantaan oli ajautunut kuollut kilpikonna. En ole ikinä nähnyt isoja kilppareita ja olisi ollut ihanaa jos tämä olisi ollut elävä. Siinä se rannalla makasi ja aallot heiluttelivat sitä raukkaa😢

Tänään onneksi tällä tuulella oletan ,että aallot ovat vieneet sen ja se saa upota merenpohjaan ❤️

Tänää harrastin koirakuvausta, täällä on joka toisella koira. Eilen saatiin rapsuttaa Pampaita eli Amerikan minipaimenkoira. Näyttää Aussilta mutta pienempi ja voi veljet, että tämä 2v sähikäinen oli ihana. Saatiin 100 kuraista pusua. Ikävä kyllä he olivat lähteneet tänään joten ei päässyt kuvaan.

ja taustalla ihana ”kaupan täti”

Siinä tämän päivän mietteitä.

Ps. Kaupoissa ei ole Rexonaa😱 miten ihminen selviää ilman sitä?

Mitään suurempaa täällä ei ole tapahtunut viimekertaisen kirjoituksen jälkeen. Sateen ja myrskyn jälkeen paistaa aurinko ,sanoi muumimammakin. Eli rantaelämää.

Aamu alkaa aina 08.00 kun Petu hyppää housuihinsa ja lähtee hakemaan aamuleivän kaupasta. Tiedättehän sen rapeakuorisen ,sisältä pehmoisen ja vielä lämpimän leivän 1.50€ .
Minä vedän mekon päälle ja vien koirat lenkille. Lempparipaikaksi kaikille meille kolmelle on tullut ranta. Ihanaa kun koirat saa viedä rannalle ja päästää vapaana juoksemaan. Siinä sitten kakkapussiin tavarat mitkä tippuivat hiekalle ja takas autolle aamupalalle.
Brekun jälkeen ranta kutsuu meitä kahta ja tytöt jäävät nukkumaan.
Rantapäivän jälkeen kylään kauppaan ja koirat lenkille. Suihku ,ruoka, hengailua ja nukkumaan. Kovin tylsää mutta sopii meille.

Tänä aamuna herättiin sateeseen ja ukkosen jytinään. Paukkui taas mahtavasti ja Sohvi parka tärisi kuin terrieri. Sadetakki päälle ja rannalle. En ole ikinä kävelly sellaisessa sateessa 😱 tuntui kuin taivaalta olisi kaadettu rakeita mutta vettä se oli. Ja tosissaan kahlattiin koirat mahaan ja mulla melkein polviin asti vettä.
Sisällä litimärkä Petu valmisti aamiaista vähemmän hymyilevänä.
Se oli tunti sitten. Nyt kamat ovat ulkona kuivumassa ja aurinko paistaa taas☀️

Siiri-mummeli sai poikaystävän vanhoilla päivillä kun saatiin rannalla peräämme iso, monirotuinen ja hyvin halattava poikakoira. Hänellä oli gps-laite pannassa kiinni joten kosija saattaa taivaltaa pitempiäkin matkoja. Siiri jopa juoksi ja leikki nuoren herran kanssa ja se on kyllä ihmeellistä. Sillä tuo meidän mummo on viimeeksi juossut ja leikkinyt poikaystävä Einon kanssa yli 10v sitten. Kosijasta ei ole vielä kuvaa mutta Siirikin sanoi tämän olevan vain kesäromanssi ja se siitä. Hän ei viitsi ruveta mihinkään vakavampaa vaan säilyttää mielellään vapauden.
Sohville ei ole täältä vielä löytynyt sopivaa ehdokasta. Hänelle yleensä kelpaa vain Lapinkoirat ja yhtään ei olla vielä tavattu😂

Tehtiinpä sitten ihan omin pienin käsin (melkein) gyros pitaa jota Petu on himoinnut jo vuosia . Täällä ei olla tavattu niitä ihania rullia vaan raflassa se tarjoillaan lautasella läjä kanaa ,ranskalaisia ja pitaleipäpala.

Ostettiin pakaste gyroskanaa ja laitettiin sitä grilliin sekä lisäksi tortilla lettuja. Lisukkeena rullan sisään punasipulia ,tomaattia ja tsatsikia. Täydellistä.

Kuvaa ei löydä eilisestä tapaturmasta rannalla. Siiri kieriskeli kuivassa meriruohossa ja sai tietenkin murun silmänurkkaan. No ,minä sitä kaivamaan pois ja Siirillä puolenmetrin kepakko suussa. Sain roskaan silmästä ja annoin vapaa -käskyn ja johan jysähti. Siis mun ohimoon. Pieni reikä ,kuhmu ja päänsärky jäi muistoksi kirjoittajalle . Onneksi mummeli oli onnellinen❤️

Eilen tosiaan käytiin kylällä pyöräilemässä ja jääkaffella. Miten voi olla kaunista…

Kaupassa oli pakko kuvata koiranruoka hyllyltä löytyvä säkki. Kyllä meilläkin annetaan makaronia keitettynä jos jää yli mutta ei Suomessa myydä koirille erityisesti makaronia. Ja kai ne keittää sen vai syövätkö koirat sen raakana🤔

Neljä päivää meni raukeasti löhöillen ,lämpimään hiekkaan kaivautuen . Muutamana iltana tossa ulkona istuskellessa on ensimmäisen kerran ollut kylmä. Auringon laskeutuessa lisäämme pikkuhiljaa vaatetusta. Petulla on jopa ollut Lapin reissulta ostettu karvatakki päällä. Villasukat meillä on jaloissa tietenkin. Tuuli on ollut kovaa ja kylmää…

Eilen illalla tuli sitten muutos. Pilvisen päivän jälkeen katselimme auringonlaskua.

Sanotaan aina , että maisemasta tulee mieleen jotenkin Afrikka. En tiedä miksi. Ehkä se on palmu ja kaksi muuta puuta joita kuvassa ei näy. Ilta oli hyvin tuulinen mutta lämmin.

Tänä aamuna herättiinkin kaatosateeseen ja ukkosen jytinään . Onneksi se oli kauempana tällä kertaa. Parina yönä on ollut päällä ja kiertänyt meitä kuin vaaniva lohikäärme. Jopa auto on heilahtanut kun on pamahtanut. Sohvi tietenkin aivan kauhuissaan ja Siiri kuorsaa tyytyväisenä.

Täällä on joka ilta alkanut kova ulvonta ja ollaan Petun kanssa mietitty ovatko ne koiria ,susia, kojootti vai mitä. Google kertoi meille ,ettei Kreikassa ole kojootteja joten päädyttiin susi teoriaan.
Yksi ilta meteli oli valtava ja olivat ihan meidän aidan takana. Olin juuri nousemassa tuolista ja menossa kysymään naapurilta joka tuo meille aina kaikenlaista itse kasvatettua herkkua ,niin hän tulikin vastaan ja sanoi näiden ulvojien olevan shakaaleita. Kesällä kun vuorilla paloi niin ne joutuivat lähtemään alas kyliin. Täällä ne syövät villisian poikasia (joka tuntuu mahdottomalta. Shakaali on vain 8-13kg) ,joka periaatteessa on hyvä. Villisiat eivät ole toivottuja mutta shakaalit saavat ruokaa ja lisääntyvät eikä sekään ole hyvä. Naapuri oli ajanut muutaman shakaalin pois alueen roskiksesta.

Näihin sateisiin tunnelmiin päätän tämän tarinan ja otan viltin alla päiväunet❤️

Vaikken ole kirjoitellut vähään aikaan niin kyllä täällä tapahtuu. Vaikka itsestä tuntuu, ettei juurikaan evää suuremmin rannalla liikuteta niin totuus on ,no aika mielenkiintoista .

Lauantaina käytiin taas kylillä syömässä. Teki niin pizzaa mieli joten suunta oli tietenkin meidän italialainen

Käytiin siis vielä Supermerkadossa ja ulos tullessa huomasin, että Bio putiikki oli auki. Se oli ensimmäinen kerta kun näin sen avoinna ja sinnehän oli mentävä. Paikan omistaa hurmaava Anna ja puoti oli ihana. Joka puolella kuivattuja yrttejä ,hunajaa, öljyjä, purkkeja ja purnukoita. Anna terassilla istui muutama ukko ja hän huusi heille samaan aikaan kun laittoi vettä kiehumaan ja yritti selvittää mitä minä haluan😂 Annan ystävä tuli sisään ja otti oman kupposen yrttiteetä ja meni sättimään toisen ukoista kaljan juomisesta. Minulle laitettiin hunajapurkki eteen;taste it. Ihanaa kastanjahunajaa. Koita myös tätä toista ja mitä pidät tämän kolmannen mausta? Olin ihan pää pyörällä😵‍💫. Etsin apua toiseen polveeni. Molemmissa on nivelrikko mutta oikea on pahempi ja kerryttää nestettä (Barkerin kysta) polven taakse. Annan englannin , Kreikan ja Saksan sekoitus joten avuksi hän otti kääntäjän. Kyllä,helppo homma. Hän tekee minulle huomiseksi öljyä jota voin hieroa ja sitten ota tästä mukaan Sencha tee koska tarvitset sitä.

Seuraavana päivänä palattiin klo 17 mutta Anna ei ollut vielä palannut oliivien keräämisestä joten päätettiin palata ylihuomenna eli maanantaina.

Niin me sitten saavuttiin kylään vähän ennen viittä ja mentiin Annan vieressä olevaan baariin odottamaan Annaa. Emme tiedä vieläkään oliko baari auki mutta ainenkin se aukaistiin meille. Pappa istui ja katsoi telkkaria ja mummo vieressä. Kalisperat toivoteltiin ja mentiin tiskille. Mummo taapersi perässä ja laittoi valot pimeään baariin. Olut jep, sen hän vielä ymmärsi ja antoi kaksi lasia. Ei, minulle krassia. Mummo huusi ulos naiselle ja samalla sai myös pappa huudot. Nainen tuli ja sain krassia eli viiniä ja mentiin odottamaan Annaa.

Anna saapui ja valitti tullessaan jalkojaan. Oliivien poiminta on rankkaa ja jalat ovat kuin tulessa. Ei mutta otetaanko viinit,hän sanoi ja kaivoi pullon jääkaapista. Siinä sitten jamasteltiin ja puhuttiin puhelimessa hänen tyttären kanssa ja minä yritin päästä kaupantekoon. Aina tuli Annalle jotain mieleen, oli vaihdevuodet, huono oliivi-vuosi tai sitten piti maistella jotain muutakin. Lopulta sain öljyn (jota laitetaan niin usein kuin vain jaksaa) ja yrttejä joita liottaa teeksi. Tässä kohtaa tulin tulokseen, että poistamme kehostani turvotusta ja nestettä jota tässä iässä naisille kertyy. No sama se, kyllähän sekin mulle käy.

Siinä sitten reppu täynnä hunajaa,yrttejä ja öljyä. Kiitin kovasti ja sanoin, että pitää palata miehen luo ja lähteä kauppaan. No eipäs onnistunutkaan. Anna totesi, että hän lähtee mielellään baariin ja vahtii sieltä tuleeko asiakkaita.

Marssittiin sitten Annan kanssa baariin ja Petu paniikissa yritti estellä ,ettei me mitään enää oteta. Anna huutaa väliin, että kaikki ottaa olutta ja sanoo, ettei viiniä tässä baarissa voi juoda koska se on huonoa. Lopulta me kolme istuttiin lasit nenän alla (mulla se ihan hyvä viini) ja Anna esitteli meille viereisen naisen joka on paras kalakauppias. Hänen miehensä kalastaa joka päivä ja rouvalta saa kylän parhaimmat kalat. Baarinpitäjä oli vaihtanut farkut ja takin päälle ja valitti kuumuutta. Mummo työnsi meille happamia mandariinejään ja samalla ajoi kissaa pois baarista. Olimme kuin suoraan Kaurismäen leffasta jossa vain puhuttiin ja huudettiin paljon. Välillä Anna juoksi kauppaan myymään ja lopuksi hän lähti tekemään tyttärelleen ruokaa. Mutta voi hyvin palata takaisin jos odotamme häntä…

Kiitimme rouvia kohteliaasti ja päättäväisesti hoipuimme ulos pimeään iltaan. Matkalla pysähdyimme vielä meidän lähimmälle pitakioskille jossa keskustelimme päivän polttavista asioista isännän kanssa. Keskustelun aiheena oli eläkeiän korotus, mahdotonta päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, huono palkka eikä ikinä vapaata. Eli samat jutut kuin Suomessa jutellessa.

Tänään saatiin tietää, että selkäpiitä karmiva ulvonta joka täällä alkaa auringon laskettua lähtee shakaaleista. Ne ovat tulleet vuorilta alas metsäpalojen takia kuten myös villisiat. Nyt shakaalit syövät villisian poikasia ja lisääntyvät kuin kaniinit.

Ja meidät myös kutsuttiin oliiveiden keruuseen tässä joku päivä. Mihin tässä vielä joudutaankaan…

Päivä oli pilvinen mutta lämmin. Toinen meistä varautui sateeseen pitkin housuin ja takin kanssa. Toinen valitsi hameen ja takin. Jälkimmäinen voitti. Ei tullut sadetta ei. Mutta kuuma oli.

Ajettiin Methoniin. Sinne on vain 10km meidän kylästä mutta siellä on hieno linna ja isompi kylä.

Kierrettiin linna joka on valtava. 5€ oli sisäänpääsymaksu per kuono ja sen maksoi mielellään. Linnanrauniot olivat upeat ja kävelemistä riitti. Meri syö koko ajan linnan raunioita ja ehkä vuosien päästä siitä on taas osa hävinnyt.

Linnoituskierroksen jälkeen käytiin kylällä juomassa smoothiet ja kahveet. Siitä lähettiin kiertämään kylää, käytiin apteekissa joka nauratti Suomalaista joiden apteekit pullistelevat tuotteita. Täällä oli lasikaapeissa yksi/kaksi purkkia. Huomio kiinnittyi tietenkin koirien Next gard punkkitabletteihin joiden hinta oli 15€ paketti. Suomessa paljon kalliimpi. Joka tapauksessa saatiin haluamme tavarat ja silloinhan kaikki meni hyvin. Apteekkari oli niin iloinen kun kysyttiin asioita (toista kuin toiset ulkomaalaiset jotka olivat siellä samaan aikaan).

Illalla mentiin leirintäalueen omaan ravintolaan. Se on auki ti -to ja mummot tekevät siellä aamusta asti ruokaa. Ranskalaiset ovat itse tehty kuorimisestä alkaen. Alkuun tullee itsetehty,lämmin leipä ja tsatsiki paljolla valkosipulilla. Minä valitsin juustolla täytetyt paprikat ja Petu otti grillattua kanaa. Päälle 1/2l viiniä ja lasku oli 24€ ja massut olivat niin pullollaan.

Eli lämmintä ja mukavaa. Kosteusprosentti pyörii 80% huudeilla ja mietin homehtuuko meidän auto. Ei kai,koska päivällä on kaikki ikkunat auki ja tuuletus pelaa.

Otettiin sitten pikku auto vuokralle kahdeksi päiväksi. Pieni Skoda, pikku ihme joka hyytyi jo pienessä ylämäessä. Petu paukutti vaihteita sisään kuin K.Rovanperä jotta päästiin mäet ylös, mutta alaspäin ja mutkat menivät oliivipuita hipoen Rosberkin tyyliin😂

Nautinto oli istua kyydissä (paitsi mutkissa ja ohituksissa ) mutta on se helppoa tuollaisella kirpulla paahtaa menemään läpi pienien kylien ja sitten tultiinkin Kaupunkiin eli Kalamataan.

Apua, se olikin yhtä jännittävää kuin hammaslääkärissä. Kenen vuoro on seuraavaksi?😂 onneksi rakas mieheni on omaksunut live or let die asenteen ja mentiin eteenpäin kiitäen kuin pienet oravat. Oltiin nimittäin etsimässä eläinkauppaa (ja niitähän ei ole joka kulmalla). Yhteen oli osoite ja ei siellä mitään ollut. Seuraava tärppäsi.
Täällä eläinkaupoissa on hauskaa sillä kaikki koiranruoka säkit ovat valmiiksi avattu ja niistä ostetaan haluama määrä. Ihana myyjätär joka nauroi kun kerroin, että Suomessa ostetaan koko säkki. Hän sanoi,ettei se ole palvelua. Asiakas saa koittaa jotakin ruokaa ja jos se ei sovi koiralle niin sitten koitetaan jotain muuta.

Me ostettiin kyllä koko säkki koska sitä keikkaa ei vähään aikaan haluta kokea. Kaupungin tohina on meille vanhuksille liikaa.

Lämpötila on ollut +24 ja hikisen nihkeätä. Kosteusprosentti on 91% joten jokainen voi arvata onko hiki vai ei.

Huomenna sitten uusi tarina automatkasta Methoniin.