Kategoria: Yleinen

Viikko sitten satoi. Ja kun täällä sataa niin se sataa kovaa ja paljon. 40-50mm tuli taivaalta. Tulvavaroituksia ja ulkonaliikkumiskieltoa tuli uutisista ja jopa puhelimeen pärähti varoitus. Oli kova ukonilma joka kiertää meitä kuin kissa kuumaa puuroa. Ollaan poukamassa vuorten ympäröiminä. Ukkospilvet kiertävät meitä ja saadaan kokea se jyrinä ympärillämme.

Aamulla kun kaikki oli ohi ,sade loppunut jyrinä lakannut ja aurinko saapunut tallasimme taas kaikki neljä katsomaan mitä ”aarteita” on tullut vuorilta sekä mereltä.

Eilen onnistuttiin nostamaan rahaa automaatista🍾 yes, tuli hetkeksi voittajan fiilis. Käveltiin hikisenä alas kylään linnalta ja takaisin ylös.

Sitten olikin aika jatkaa matkaa. Oltiin päätetty käydä Evianin saarella koska se sijaitsee ihan mantereen vieressä. Pienen pieni silta vei meidät sinne. Tosin ennen sitä oli jännittäviä ja ylenpalttisesti sydämen sykettä kiihdyttäviä liikenneympyröitä. Joka suunnasta singahtaa joku ja vilkkua ei tarvi käyttää ennenkuin toiminta on suoritettu.

Se mikä on musta täällä kivaa on se,että voit pysäköidä mihin vaan ja laitat hätävilkut päälle. Mekin olemme jo oppineet sen:))

Löydettiinkin oma pikkuinen kiviranta jossa vietimme kaksi yötä. Meidän lempparihuvitusta on odottaa ja katsoa kun aurinko laskee ja tulee pimeys. Sitten katsotaan minne syttyy valoja. Vaikka päivällä näen vastapäätä vuoria niin vasta pimeällä näkee asuuko siellä ketään. Ja eilenkin istuttiin ,pilkkopimeässä ja karmeassa tuulenmyräkässä, aaltojen pauhatessa vahdittiin kuin haukat naapurivuorten valojen syttymistä.

Aamulla otettiin ensin aurinkoa mutta koska suuri ryhmä pilviä päätti tulla pilaamaan sen ilon niin hypättiin autoon ja laitettiin suunnaksi Korintin kanava .

Tietullit ja niitä riittää. Se on ihan uskomatonta ja meillä se sujuu jo vallan mallikkaasti. Mutta kuvittele (kuka muistaa Tyttökullat-telkkarisarjan? Vanhin mummeleista sanoi aina: Picture, Sisily in 1928…)

Eli tietulleihin ajetaan 100km/h. Eli tiputetaan 20 tai 30 km vauhdista pois ja kaahataan tullille. Kaistoja ei ole vaan tuijotetaan ylöspäin olevia kuvia. On sininen kaista missä maksat rahalla ,on keltainen kaista jossa maksat kortilla tai heität pussiin kolikoita ja oransseja kaistoja joihin ajat jos sulla on joku elektroninen vimpain mukana. Kaikki siis tsuumailee silmä kovana mihin autonsa kanssa sinkauttaa. Ihme, ettei pelti rytise. Tänään todistettiin meidän painajaista jos ajaa väärään kaistaan. No siinä sitten kateltiin kun poika veti kylmänviileästi pakin päälle ja tuli meidän kaistalle.

Sitten kun maksusta on selvitty jokainen omasta pilttuusta ryntää radalle. Kaistoja ei edelleenkään ole merkitty joten kuka on nopein sinkauttaa vasemmalta oikealle ja toiset toiseen suuntaan. Toisaalta ,eivät Kreikkalaiset muutenkaan välitä kaistoista ja eihän niitä Suomessakaan talvella näe niin intte så någo nuugaa🤷‍♀️

Ajettiin myös autokoulun ohi. Siinä oli sellainen aidattu alue jota ajettiin ympäri. Mietittiin, että sittenkun kokelas osaa ajaa aitauksen sisällä 100km/h niin se päästetään motarille ja saa valmistujaislahjaksi ajokortin.

No hengissä selvittiin kaikesta jälleen kerran. Petu ajoi kuin Vatanen konsanaan ja huiski ratissa kuin muinainen Kreikkalainen ja minä puristin käsilaukkua sylissä ja tein ristinmerkkejä.

Otettiin kohteeksi leirintäalue Camperstop Olivetree joka on Archaio Limani nimisellä alueella. Paikka on uusi ja tosi siisti. Paikat on päällystetty valkoisella kivellä jota alettiin heti miettimään meidänkin kotipihaan valoistuttamaan pimeyttämme.

Maanviljelijä huristaa tossa vieressä traktorilla ja levittää ilmeisen selvästi jonkun eläimen 💩koska hajua on silmiä kirvelevä. Vieressä on myös maatila jossa lammaskoirat haukkuvat ja pienet bäät ja määääät huutelevat. Nyt ollaan rähjätty naapurin Saksan paimenkoiralle ,yhdelle kulkukoiralle ja ohikulkevalle Rhodesiankoiralle. Eli kaikki tietää, että suomalaiset ovat saapuneet.

Ja sitten nähtiin tuttujakin. Pariskunta Saksasta. Oltiin samaa aikaan Camping Venezuelassa ja nyt he ovat matkalla Kalamataan. Sinne alaspäin meilläkin matka jatkuu.

Ystäväni Jouni alias DäDä laittoi vinkin kuunneltavasta biisistä. Esittäjä Jesus Etc ja kappale wilco. Oli niin kaunis ja etsin Googlesta sen lyrican. Kyyneleet vain valuivat ja taas sai Petu etsiä mulle paperia.

Muistakaa elää jokainen päivä kuin se olisi viimeinen❤️

Täälläkin on Messina niinkuin Italiassa. Todennäköisesti Kreikan serkku kirjoittaa nimen eritavalla. Otettiin siis päivä kohteeksi sen niminen paikka. Agendana oli edelleen löytää eläinlääkäri jonne on helppo ajaa ja pysäköidä. Mahdotonko tehtävä🤷‍♀️ ei kun selvittämään asiaa. Otettiin tytöt mukaan takapenkille ,ettei tarvitse stressata onko niillä kotona kuuma tai onko ukonilma (Sohvi pelkää) tai ehkä rankkasade koska sekin pelottaa nykyisin. Sateen ropina ei nimittäin täällä kuulosta ihanan romanttiselle vaan luotisateelle.

Oltiin myös päätetty viettää kiva päivä ilman stressiä. Joten niin me neljä ahtauduttiin Skodaan ja lähdettiin matkalle. Kohteeseen oli tunnin ajo jos oltais menty vuorien yli ja ali. Mutta tällä kertaa valittiin suora ja leveähkö rantatie ja päätettiin katsoa minne se meidät vie.

Aurinko paistoi ja lämpöä oli +19 ja tuuli niin oli mukava keli.

Pysähdyttiin Petalidin kylään ja jaloiteltiin satamassa katsomassa kalastajia jotka selvittelivät verkkojaan. Siiri halusi uimaan mutta ei saanut tahtoaan läpi. Molemmat saivat juosta täysiä pitkin poikin koska muita koiria ei näkynyt ja muista ihmisistä tämä rotu ei välitä.

Sitten taas eteenpäin. Tie oli hyvä ajaa (tai istua kyydissä🫣) mutta liikenne oli hiljainen. Nähtiin vuoria ,kyliä, kissoja, koiria. Pysähdyttiin leipomosta ostamaan fetapiirakka ja kiviuunissa tehty leipä.

Sitten huomasinkin kyltin Messina 12km joten navi päälle ja alkoi jännitys. Yllättäen ajo meni melko lailla kivuttomasti. Päästiin ajamaankin siihen kadulle missä kuvasin aukioloajat ,joka päivä paitsi sunnuntaina auki👌

Sitten takaisin päin. Kuski alkoi kokea tylsyyttä ja valitsi takaisin vuoristoreitin. Siinä sitten mentiin ,kurvi oikealle toinen vasemmalle. Tuli mieleen Simo Salmisen laulu ”Minä ajelin bussia sinistä, kaverit alkoivat kitistä. Päätin niille näyttää ja kaasu poljinta käyttää”.

Yllättäen kulman takaa tulikin kyltti vesiputoukset. Jarrutus ,auto ympäri ja sinne.

Parkkialueella olikin kolme karavaania mutta Skoda mahtui joukkoon. Annettiin tyttöjen juosta vapaasti. Alamäkeä mentiin ja pitkästi. Polku kapeni ja veden solina kuului jo korvissa.
Niinpä sitten löydettiin putous. Olipa kaunis ja vesi jäätävän kylmää. Vanhin tolloista Siiri 13.5v joka rakastaa haasteita oli onneksi mukana. Sillä mitä olisi retki ilman omistajien tuskanhikeä selässä ja käheäksi karjuttuja kurkkuja siinä seuratessamme mitä tämä vanhempi älykkö keksii seuraavaksi.

Olihan mummon koitettava miten voi loikkia kivillä ja kuinka pitkään loikkaan tolleri venyykään. Siiri onnistui ihan odotusten mukaan ja molskahti veteen🙈😂

Sitten koko lauma eteenpäin katsomaan järveä mihin vesi laskeutuu. Polku kapeni ja kapeni. Koirat pomppivat edessä kuin vuorikauriit. Petu ähisi seuraavaksi ja minä rämmin viimeisenä. Petu huuteli välillä katsomaan /olemaan katsomatta mikä rotko on oikealla puolella. Siihen petti sitten meidän kantti. Me ihmiset oltais jatkettu reippaasti mutta samalla kun katsoo sydän syrjällä pomppivia karvakasoja niin ahdistus oli valtava, ihan liikaa mulle.

Päästiin onneksi kaikki sieltä pois. Kaikilla oli jalat ja nilkat tallella. Hiki helvetillinen mutta kaksi erittäin onnellista koiraa.

Matkalla ostettiin kolme säkkiä appelsiineja katukauppiaalta . Vietiin naapureille Kostalle ja Vasilille säkit ja yksi meille.

Päästiin kotiin ja kaikki oli väsyneitä ja tyytyväisiä. Vasili kiitti vitamiineista ja kertoi taas valvoneensa 05:en . Nauraa meille kun tullaan iltalenkiltä ja mennään nukkumaan 21.00. Silloin Pappa Vasil polkaisee auton käyntiin ja lähtee kylille syömään. Siinä menee kuuleman viiniä ja lopuksi viskiä. Sitten hän soitteleekin vaunussaan jotain teknotumputukselta kuulostavaa läpi yön😂

Ihan Kreikassa yhä ollaan mutta päätettiin lähteä kylälle katsomaan pimeää iltaa sekä syömään Mauritzion pizzaa. Ollaan syöty siinä pikkuisessa paikassa jo muutamia kertoja. Aina yhtä hyvää ja aina yhtä hauskaa. Yleensä päivällä mutta nyt oltiin villejä ja mentiin vasta 18.30 kun pimeys oli vallannut pikkuisen kylän (ja Mauritzio avannut ravintolansa).

Tavernassa oli kolme miestä. Yhdellä oli valkoinen, siis kirkkaanvalkoinen villapaita päällään ja kaksi muuta olivat näöltään mutaisen maantierosvon sukua. Lyhyt ja puhdas ,valkopaitainen mies siirteli meille tuoleja. Tönäsi toista ”likaista” sankaria väistämään. Silloinhan me tajuttiin ,että yksi rosvo oli kaljassa uitettu.

Valkoinen villapaita yritti meitä kovasti heidän pöytään istumaan. Ääni, näkö ja eleet toivat mieleeni edesmenneen näyttelijän Leo Jokelan ja hänen G. Pula-ahon jutut. Nuoremmat voivat katsoa Googlesta mitä tarkoitan.

Mietittiin siinä onko tiskin takana puuhaava tyyppi Maurizio ja samalla seurasimme meidän uusia ” ystäviä”. Valkopaita puhui, nauroi ja vinkkasi silmää minkä ehti. Kova oli polotus mutta saatiin selville, että ovat Albaniasta ja poimivat oliiveja täällä.

Pojat tarvitsivat lisää kaljaa mutta kännisimmälle antoivat cokista. Ja silloin Mauritziokin huomasi meidät. Mamma Mia ,miksi ette huutaneet. Tässä pöytäliina ja laitetaan vähän musiikkia.

Syötiin ihanat pizzat. Petulla Diavola salamineen ja mulle munakoiso-burrata-tomaatti versio❤️

Eniten juopunut otti pizzan mukaan ja lähti vaeltamaan pimeyteen. Koukkunokka näytti teroittavan veistä mutta todennäköisesti leikki jollain muulla ja valkopaita hosui ja heilui ,houkutteli ohikulkevaa rouvaa istumaan kanssaan. Sanomattakin selvää että veti vesiperän.

Oltiin syöty ja lähdettiin vaikka meidän ”Leo Jokela” toivoi, ettei jätettäisi häntä 😂

Raskas työ vaatii raskaat huvit. Toivottavasti eivät juo kaikkia rahojaan, että saavat kotiväellekkin jotain.

Oli kylällä varmaan 6 ravintolaa auki ja yksi oli jopa täysi. Sinne seuraavaksi sillä nukkuma-aika lähestyy ja meidän pappa Vasil saapuu syömään.

Tänä aamuna herättiin kauniiseen auringon paisteeseen. Aamukävelyllä käytiin katsomassa kissoja. En muista olenko maininnut meidän alueen vieressä noin 100m päässä on erittäin viehättävä kaksikerroksinen talo josta voi vuokrata huoneen tai apartementtoksen. Rouva joka pitää sitä rakastaa kissoja joten kaikki hylätyt kissat asuvat myös siellä. Sohvi kiskoo lenkillä sinne ja siinä me sitten seistä tollotetaan kissoja. Eli katselemme kissavideoita😂

Aamupalan jälkeinen lorvinta loppui siihen kun Nectarina toi minulle saapuneen paketin. Jeee, tilasin Puhdistamosta magnesiumia ja niillä meni kaksi viikkoa saapumiseen. Eli nopeammin tuli kuin kortti Hangosta Espooseen👌

Päätettiin sitten lähteä siivoomaan rantaa. Kuten edellisessä kirjoituksessa ilmeni oli rankkasateet tuoneet roskia vuoristosta mereen sekä merestä rannalle.

Siinä ei kauaa mennyt kun säkki oli täynnä. Muoviroskaa. Korkkeja ,pulloja, styroksia, muovinaruja yms. Sitten nähtiin iso tynnyri rannassa mutta se oli liian vaikea pyörittää rannan toiseen päähän roskikseen joten pyöritettiin se ylös rannalta ja käännettiin pystyyn toivoen ,että joku sen korjaa.

Noin kilometri jäi siivoamatta yksinkertaisesti siitä syystä, että pussi ja kädet olivat täynnä. Raahauduttiin parkkipaikalle missä on roskiksia ja ne olivat kaatuneet myrskyn takia. Toinen niistä punnerrettiin pystyyn hammasta purren.

Rannalle tuli myös Kreikkalainen nainen lapsensa kanssa. Suloinen tyttö rakastaa koiria ja niin noin 4v pikkukaunotar sai halata enimmäkseen Sohvia. Siiri juoksi karkuun.
Nainenkin toi löytämänsä paksun köyden roskiin ja puhuttiin siitä jos jokainen ottaisi edes yhden roskan rannalta mukaan niin ne eivät joutuisi kilpikonniin, kaloihin ja mereen ajelehtimaan.

Rantapäivä lopetettiin kävelemällä takaisin lähtöpisteeseen. Siiri tietenkin meni uimaan ja repimään (taas) keltaista poijua irti. On se ihme kun ei vielä irtoa😂

Aurinko lämmitti, vesi parikymppistä. Hyvä mieli.

Eilen puhuin äidin kanssa joka iloitsi siitä ,että kohta on joulu ja pimeys lähtee kääntymään valoisaksi pikku hiljaa. Eikä kuuleman lehtiä ole enää puissa.

Täällä sitä ei oikein ymmärrä ja on melkein unohtanut. Vaikka sataa kaatamalla niin aurinko on näyttäytynyt joka päivä. Meri on lämmintä ja vaatteet kesäiset. Kaikki on vihreää. Tuoksuttelin appelsiinin kukkaa joka oli niin ihana. Ruusut kukkivat eri väreissä, yrtit kasvavat ja ruohoakin leikataan vasta nyt. Mitä sitä kesällä leikkaamaan kun ei se helteessä kasva.

Tottakai aurinko laskee aikaisemmin kuin kuukausi/kaksi sitten. Kello 18.00 on jo pimeää ja ennekuin me herätään (08.00) on jo aurinko paikoillaan.

Eilen oli surullinen hetki kun eräs Saksalainen mies hyppäsi vaunustaan ja kysyi, eikö meillä ole kaksi koiraa? Hän antoi meille avaamattoman paketin kakkapusseja. Heidän autossaan oli enää ystävän tuhkat😢 koiralla oli hoidettu borrelioosia mutta oli lopettanut yhtäkkiä syömisen. Klinikalla maha ultrattiin ja syöpää täynnä. 11vuotias oli ystävä jonka vievät takaisin kotiin. Turha kai mainita, että minä ja mies pyyhittiin kyyneleitä. Ja kun jäätiin Petun kanssa kahden niin sain oikein itkukohtaukseen . Tytöt kun ovat jo 11 ja 13 vuotiaita😭❤️

Päivä kerrallaan❤️

Täksi päiväksi oli luvattu ukonilmaa ja 50mm sadetta. Ukkonen ja sade alkoi viime yönä. Juuri kun nukahti niin ukkonen pamahti ja koko auto heilahti. Sohvi parka on ihan naatti mutta yllättävän rauhallisesti on ottanut nämä jylinät ja jytinät.

Ja kun kuvittelisi kuinka romanttista on nukahtaa vesisateen vienoon ropinaan niin tämä rytinä kuulostaa enemminkin konekiväärin paukutusta.
Viime yö nukuttiin siis huonosti . Aamukävelyllä kaikki näytti kadulla ja rannalla ihan normaalilta.

Päiväunet (ihanaa😍) otettuani lähdettiin ulkoiluttamaan tyttöjä. Ja mitä ihmettä. Kun astuttiin kadulle niin paikka oli kuin rajähtänyt ja ihmisiä pyöri katselemassa ja kuvailemassa.

Naapuri Vasili ole paikalla myös ja kertoi, että äsken kun ukkonen paukutti (minä nukuin) tuli vuorilta ojaa pitkin (josta on juuri kaivettu kaisloja ylös) vettä ja nousi siitä tielle. Paikan pitäjä Theo oli tehnyt jotain eli ilmeisesti kaivanut ojan auki mereen. Tulvavaara oli siltä kertaa ohi mutta meri oli kamalan näköinen. Ranta oli täys roskaa joka oli tullut sekä vuorilta että mereltä. Ja kaikki muta lillui kauniissa meressä ja haju oli lievästi sanottuna mutamainen.

Näihin likaisiin tunnelmiin päätän tämän lähetyksen.

Taas oli se aika kuusta ,että piti lähteä etsimään jotain jännittävää elämään. Päivät eläkeläisinä kuluu niin verkkaisesti ja rutiininomaisesti ,että välillä on syytä tuulettaa ja vuokrata auto.

Oltaisiin haluttu uusi Twingo tai sitten punainen sitikka mutta saatiin taas sama tuttu Skoda. Sillä lähdettiin sitten kohti Pylosta.
Oli meillä myös päämääräkin eli eläinlääkärin metsästys. Älkää pelästykö, tytöt voivat mainiosti mutta koska huomisesta ei ole tietoa niin ei haittaa jos sattuisi tietämään yhdenkin eläinlääkärin lähimaastossa.

Olin googlettanut niitä ja löysinkin pari Pyloksesta ja Gargalianoista. Pylos on heti Menthonin jälkeen eli puolen tunnin matkan päässä ja Gargalianoon on tunti ajomatkaa. Helppo homma sanottiin ja lähdettiin kohti Pylosta.

Lähestyessämme Pylosta olimme vielä ”normaalilla” tiellä. Eli suht koht leveällä rantatiellä. Ja sitten se alkoi. Navi sanoo käänny oikealle ja Petu kääntyi. OK. Jokainen tietää, että ulkomailla on kapeita teitä mutta kun ajat sellaiselle tielle vaikka pienen pienellä Skodalla niin hymy alkaa hyytymään. Seuraavasta vasempaan (voiko tie kaventua entisestään?). Molemmin puolin tietä oli pysäköity autoja ja vastaan tuli aina joku. Parin tällaisen ,erittäin mielenkiintoisen tien jälkeen ajettiin Pyloksen satamaan. On kyllä kaunis kaupunki. Isompi kuin Menthon ja minä tykkäsin. Petu (vanhana stadilaisena) alkoi ahdistua,liikaa väkeä ja liikaa liikennettä.

Asiaan eli eläinlääkäriin. Ensin oikeestaan törmäsimme satamasta portaat noustua ylös eläinlääkärin toimipisteeseen. Tämäpä hyvä ,ajateltiin. Jos jompikumpi tytöistä pitää kantaa niin tämä olisi sopiva matka. Miksi kantaa? No siksi kun sinne ei saa autoa pysäköityä muuten kun keskelle tietä ja hätävilkut päälle. Me ei ehkä vielä olla niin Kreikkalaisia.

Astuttiin sisään ja mies siviilivaatteissa tuijotti meitä. Esittäydyin ja kysyin puhuuko hän englantia. Vähän ,oli vastaus. Kerroin ,että ollaan täällä ja olisi kiva tavata eläinlääkäri ja paikka jos jotain sattuisi. Mies kuunteli sujuvasti ja välillä nyökkäsi. Ainoa mitä saatiin selville oli se ,että hän oli lääkäri. Todettiin ,että ehkä hädän tullen olisi parempi löytää englanninkielinen kolleega koska translaattoriin ei siinä paniikissa olisi aikaa.
Käveltiin parin kadun verran ja siinä oli alun perin etsimämme lääkäri. Hän oli kaunis Maria, valkoinen takki päällään loistava englanti hallussaan. Selitin hänelle taas vanhat koirat-huoli -lusikat nurkkaan-hätäämme. No,Maria ymmärsi hyvin ja sanoi, että tässä on vaan yksi ongelma. Hän on täällä vain tiistaisin iltapäivällä ja perjantai aamuisin.
Muuten hän ottaa vastaan Gargalianissa muina päivinä paitsi viikonloppuisin. Selvä.

Astuimme ulos hurmaavan Marian luota ja todettiin ,että Marian luo ei kyllä pääse meidän matkailuautolla eikä jakseta kantaa koiraa sinne asti. Eikä Skodakaan niille kaduille ilman kolhuja mahdu. Päätettiin ihailla Pylosta ja lähteä sitten Gargalianiin.

Apteekkiostosten jälkeen( ihania Korresin tuotteita ) lähdettiin kiipeämään linnoitusta kohti.

Linnoitus oli valtavan kokoinen. Sinne maksoi sisään 10€/hlö. Kolme eri museota plus koko alue muureja ,torneja ja vaikka mitä. Ihan mahtava paikka.

Mutta matkaa oli jatkettava sillä kello tikitti ja piti päästä kotiin viemään tytöt ulos.

Niin me jatkettiin reippaasti mutta aika raihnaisina eteenpäin. Kävely linnoitukseen ja eri portaita ylöspäin raahautuen vei kyllä kahdesta raihnaisesta mehut.

Gargaliani tuli ja taas mentiin pyörimään entistä ahtaimmissa koloissa löytämättä mitään eläinlääkäriä. Auto kävi kuumana ja niin myös kuski ja kartanlukija. Ennen suurempaa räjähdystä päätettiin, että nyt riittää. Tänne ei ainenkaan tulla matkailuautolla, Skodalla eikä edes polkupyörillä. Vielä on yksi mahdollisuus jota tutkitaan seuraavana päivänä.

Terveiset täältä Finikoundasta. Päivät ovat yhä lämpimiä +20 mutta illat ja yöt kylmiä (+12) tosin eihän me yöllä mihinkään liikutakkaan. Nukkumaan klo 21 niinkuin aina. Ollaan sitten Hangossa tai Kreikassa. Mutta illalla pitää käydä suihkussa ennenkuin aurinko laskee ja sitten pukeutua sen mukaan ,että istutaan ulkona. Mullakin nyt villasukat, housut, hame, villapusero ja huivi kaulassa.

Tänään piti käydä (sai käydä) ihanassa pikkukylässä nostamassa rahaa huomista hierontaa varten. Finikoundaan on 1km ja mentiin ensin ruokakauppaan ostamaan fetapiirakat ja cokikset. Ja sitten mentiin eväsretkelle satamaan.

Samalla tehtiin huomio, että myös täällä alkaa joulun hullutus ajoissa. Meidän leirintäalueen tavernassa on joulukoristeet nostettu esille. Myös marketissa oli sama ja kylässä.

Me mentiin sitten läpi hiljaisen kylän. Turistit ovat lähteneet suurimmalta osin. Ihasteltiin lämpöä, kylän kauneutta ja kirkasta vettä. Harmiteltiin, että fetapiirakat tehdään useimmiten filotaikinaan. Mulla oli filo pussissa ja Petulla kroisantti tyyppinen taikina. Loput tuotiin sitten tytöille jotka jäivät autoon nukkumaan.

Kun palattiin päiväretkeltä oli pienen levon jälkeen aika viedä tytöt rannalle. Olen vähän huolissani mummosta. Siiri oli eilen lenkillä tosi apea ja pistettiin se sen viaksi, ettei menty uimaan. Mutta mummo tekee myös niin, että ulkona tuijottaa auton ovea ja haluaa sisään nukkumaan. Illalla sen ymmärtää mutta tänään aamulla kun laitoin tytöt ulos niin oli niin nyrpeää naamaa Siirillä, että oli pakko ottaa sisälle. Se nukahtikin syvään uneen saman tien kun pääsi sohvalle.

Tänään vietiin sitten typykät uimaan. Siiri mummeli ui kuin hirvi. Loistavia hyppyjä ja leiskautuksia. Sohvi ui muutaman kerran mutta se riitti hänelle. Parempi on kieriä ja pyöriä hiekassa. Ja sitä hiekkaa muuten turkkiin mahtuu vaikka mitä tekisit.

Uinnin jälkeen Siiri muuttui taas vähän oudoksi. Oudoksi tavalla jonka vain omistaja voi nähdä ja tuntea. Annoin sille särkylääkkeen ja nyt molemmat tytöt ovat sisällä nukkumassa. Jos tämä on mummon viimeinen reissu niin on ainenkin onnellinen, se on varma.

Nyt me kaksi istutaan keskenämme pihalla viinilasit nenän edessä auringon laskua ihaillen.

Meilläkin aivan ihana naapuri. Kreikkalainen noin 30 poika joka asuu vakituisesti täällä. Hänellä on asuntovaunu ja iso teltta siinä edessä. Poika on tuonut meille oliiviöljyä omista 150 vuotta vanhoista oliivipuista Sekä paprikoita ja pussin oreganoa. Muutama päivä sitten hän huuteli ollaanko kotona? Ja toi meille nämä.

Siinäpä sitten kiiteltiin ja mietittiin mitä me voidaan antaa hänelle🤔 Kaikki mitä keksittiin on kotona Suomessa ja tehtiinkin jo listaa mitä tuodaan näille ihanille ihmisille ensi vuonna tuliaiseksi ( Fasun suklaata, villasukkia, lakkahilloa, kuivattua poronlihaa, tyrni -ja mustikkajauhetta). Jos joku keksii vielä muuta tuotavaa niin ilmoittaa heti. Ehkä muumimuki🤔tietääkö Kreikkalaiset muumit?

Petulla on ollut maha kipeä jo pari-kolme päivää. Istuu vessassa ,pitelee mahaansa, on maansa myynyt ja masentunut. No tänään ampastiin Finikoundan kylään. Vaikka ollaan oltu siellä nyt monta kertaa niin ei olla tiedetty, että siellä on apteekki. Siihen tarvittiin tekoäly eli CHAT GPT. Se kertoi sujuvasti missä apteekki on.

Mentiin sisään ja kysyttiin rouvalta puhuuko hän englantia. Hyvin vähän, hän sanoi. Mietin pienen hetken ottaako puhelin esiin ja jatkaa google translaattorilla mutta mitä turhia. Riitti kun sanoin : My huspend has diaria. Pitelin vatsaa ja sanoin Ai ai ja jatkoin sanomalla trööt, trööt näyttäen takapuolta😂.

Rouva kysyi kuinka usein päivässä trööt, trööt ja kuinka kauan kestänyt? Sitten hän ojensi paketin ja antoi ohjeet : 1-2 pilleriä 4-6h välein.

Sitten halusin magnesiumia koska meillä on oma loppu. Hän halusi ,että ostamme elektrolyyttiä koska siinäkin on magnesiumia. Joten otimme sekä mankun että lyytit.

Täällä on niin hassuja nämä apteekit. Löytyy vaippoja vauvoille ja aurinkovoiteita. Tämä on ainoa magnesium mitä löytyi eikä muita vitamiineja näkynyt. Särkylääkkeitä varmaan löytyisi jos kysyisi. Kyllä Suomen apteekkari olisi ihmeissään jos nämä apteekit näkisi. Eli ensi vuonna otamme mukaan mangnesiumia extra satsin ja ripulilääkettä.

Ehkä Kreikan ystäväni voi kertoa paremmin mistä ostetaan magnesiumia tai kunnon deodorantteja . Ostin tuolta Sebamedin mutta tiedän, ettei se toimi kuitenkaan kuten Rexona. Joten pitää muistaa sitäkin ottaa mukaan.

Tyyni meri muutamien myrskypäivien jälkeen. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Aidan takana on oliivipuita ja pari miestä raahaa siellä verkkoja ,ravistelevat potkurilla oliivit verkkoon ja katkaisevat oksia jotta puu tuottaa ensi vuonna paremman sadon.

Petu sairastaa sisällä ja mä olen imuroinut ja laittanut matot ulos tuulettumaan. Taidan lähteä rannalle

Tultiin juuri kaupasta ja alettiin pohtia hintoja. 2kpl vessapaperirullaa 0.40€ ,talouspaperi 2 kpl 1.50€. Talouspaperi on täällä isommissa rullissa ja paksumpaa kuin Suomessa.

Meidän leirintäalueen ravintolassa tehdään Kreikkalaista kotiruokaa. Tarjolla on lämpöhauteessa kasvisruokaa sekä liharuokaa, neljä eri vaihtoehtoa sekä listalta voi tilata muuta

Kotiruoka tässä ravintolassa on 12€ annos. Talo tarjoaa alkuun flat bread ja me otetaan kaksi annosta ruokaa plus puoli litraa viiniä ja hinta 28€.

Toki ollaan saatu kylässä menemään 50€ syömiseen, mutta siihen liittyy alku/pää ja jälkiruoka viineineen. Suomessa ei selviä ravintolasta ulos alle 100€

Eilinen oli sadepäivä ja notkuttiin autossa katsoen Yle areenasta Kaikki rakastavat hevosia sarja. Tykättiin.

Kreikkalainen kaasupullo meni loppuun. Maanantaina Theo(paikan johtaja) täyttää sen. Nyt Suomikaasun varassa. Kaasua menee vain aamun kahviveden ja illan ruuan valmistamiseen ,jollei grillata ulkona.

Juttelin eilen Theon veljen kanssa ja kyselin millainen talvi täällä tulee olemaan. Yleensä päivällä +12-+15 astetta ja yöllä saattaa olla +5. Sataa kyllä mutta tärkeintä on se ,että aurinko paistaa myös. Suomessa aurinkoa näkee seuraavan kerran Helmikuussa. Eli täällä on hitusen halvempaa ja enemmän aurinkoa kuin Suomessa🤷‍♀️👌

Tänään aurinko paistaa täydellä teholla ,lämpöä on +24 ja tuulee. Tähän meidän paikkaan tuuli ei ota mutta ne jotka ovat rannan edessä niin kyllä tuulen tuntevat😂 meri on kaunis mutta saattaa olla kylmempi talvella kuin meidän paikalla (ollaan siis piilossa alueen viimeisellä paikalla ja käytössä on 50 neliön paikka.

Piti myös kertoa surullisiakin asioita. Eilen käveltiin rannalla ja rantaan oli ajautunut kuollut kilpikonna. En ole ikinä nähnyt isoja kilppareita ja olisi ollut ihanaa jos tämä olisi ollut elävä. Siinä se rannalla makasi ja aallot heiluttelivat sitä raukkaa😢

Tänään onneksi tällä tuulella oletan ,että aallot ovat vieneet sen ja se saa upota merenpohjaan ❤️

Tänää harrastin koirakuvausta, täällä on joka toisella koira. Eilen saatiin rapsuttaa Pampaita eli Amerikan minipaimenkoira. Näyttää Aussilta mutta pienempi ja voi veljet, että tämä 2v sähikäinen oli ihana. Saatiin 100 kuraista pusua. Ikävä kyllä he olivat lähteneet tänään joten ei päässyt kuvaan.

ja taustalla ihana ”kaupan täti”

Siinä tämän päivän mietteitä.

Ps. Kaupoissa ei ole Rexonaa😱 miten ihminen selviää ilman sitä?