Tekijä: suesusi

Ensimmäinen asia mikä on varma eli aivan varma on se, että 350km ulkomailla ei ole sama asia kuin Suomessa.

Meillä oli laitettu Google mapsiin Liettuasta matka kohti Puolan Lubliniin.

Teiden varrella oli kylttejä missä mainostettiin bussin WC ja sitten oli myös huoltoasemia joissa löydettiin paikka mihin linja-autot laskevat vessansa.

Puolan liikenne oli kuin formuloiden kilpa-ajot. Kuka ajaa lujimmin, ohittaa härskimmin tai hyppii kolmelta kaistalta yli miten sattuu. Aivan uskomatonta.

Missään en ole nähnyt näin paljon kolareita, poliiseja,palokuntaa ja ambulansseja kuin Puolan teillä🙈

Alkoi sitten sellainen ukonilma ja kaatosade. Käytiin tankkaamassa jotta päästiin hetkeksi formulakisoista tauolle. Vettä tuli kuin Esterin hanurista. Tankkaaja Petu oli ulkona litimärkä, henkilökunta juoksi ulos sanomaan Cash only(heillä oli korttikoneet ns.tiltannut), ja minä juoksin kengät vettä lainehtien maksamaan sisälle. Ulkomailla on siis yleistä, ettei tankatessa käytetä automaatteja vaan maksetaan sisälle kassalle.

Palattiin sitten formulakisoihin. Vaikka oli pilkkopimeää ja kaatosade niin Schumaherit jaksoivat ajaa ja kovaa😂

Meillähän (luonnollisesti) oli reittisuunnitelma muuttunut. Petu keksi,että otetaan suunnaksi Varsova jonka lähellä on Camperkauppa josta saatettaisiin saada kotelomarkiisiin sopivat seinät. No,se ”lähellä” on aina katsojan silmässä. Ajettiin 12h sinä päivänä ja saavuttiin Nowa Wies kylään klo 23.30. Siinä sitten koirat kävelemään ja pienen Limoncellot naamaan ja nukkumaan.

Aamu valkeni aurinkoisena ja kylä oli hurmaava. Ja sitten alkoi palvelu kun mentiin edellä mainittuun karavaanikauppaan.

Astuttiin sisään ja tiskillä palveli ainenkin 7 miestä. Kysyin kuka puhuu englantia ja heistä yksi ilmoittautui .Kerroin etsivämme markiisiin etu ja sivuseinä jotta saadaan siitä teltan tyyppinen ratkaisu. Follow me hän sanoi ja marssittiin yläkertaan rva jonkun luo. Hän sanoi,että huono on hänen englantia ja paikalle hälytettiin vielä toinen nainen. Kuvia näytettiin, eräs mies kävi mittaamassa markiisin korkeuden,väkeä oli töissä pilvin pimein. Koko ajan pyydettiin anteeksi,laatikoita kannettiin edes takas ja kova oli työtahti. Nuorempi nainen vei minut Ladys osastolle( lautaset,kupit yms) ja Petu ohjattiin miesten osastolle (nippeli ja niukaimet).

Meille ilmoitettiin,että sellainen on mutta se on jo pakattu messuille jotka ovat ensikuussa. Jos tilaavat sellaisen Saksasta niin menee viikko . Siinä sitten todettiin,että antaa olla mutta Rva Puolalainen ei luovuttanut. One moment hän sanoi ja naputti tietokonetta ja me taas ihailtiin astioita.

Sitten ihana Rva Puolalainen saapui ja sanoi,että heillä on teltta. Miksi emme ota sitä. Tyttö käänsi tämän Puolan kieliseen lauseen englanniksi ja sanoi,että löytyy teltta joka puuh puuh puhkutaan. Ymmärsimme toki mitä hän tarkoitti mutta Rva Puolalainen sanoi,no no ei puuh puuh vaan tsu tsu käsillä😂😂voi herranjestas kun me kaikki nauroimme.

Ihan loistavaa palvelua,kaikki hoidettiin ja saatiin ilmateltta mukaan. Painoikin vain 11kg. Kaikenhuipuksi kertoivat paikan olevan kyllä tukku mutta kyllä he auttavat myös eksyneitä,hölmöjä asiakkaitakin😂🤓

Matkaa jatkettiin, suuntana Slovakia. Ja niin alkoi Puolan puolella tietullit. Apua,että jännitti. Parin läpi ajettiin niin,ettei siellä ollut ketään ja kahteen ajettiin niin,että olikin maksun aika. Valittiin jono jossa oli vihreä ihminen ylhäällä. Ja humps näytettiin korttia ja rouva sanoi hyvää matkaa. 17 slotia maksoi molemmat kerrat

Niin alkoi sitten vuoria ylös ja alas matkustus ja pian oltiinkin Slovakiassa. Siitä myöhemmin.

Puolan rajatarkastus oli jännää myös. Jonot olivat kovat. En tiedä kuinka pitkät jonot olisivat muina päivinä koska me oltiin liikkeellä sunnuntaina. Me oltiin jonossa 20min. Meidät ohjattiin sivuun ja odoteltiin siinä kunnes oli meidän vuoro. Tullimies pyysi meidän, koirien ja auton paperit ja häipyi koppiinsa. Sitten tuli takaisin ja kurkkasi ovesta sisätilat ja halusi nähdä myös takatallin. Ei muuta kuin hauskaa matkaa.
Kiristyneestä ilmapiiristä ei ollut muita merkkejä kuin tarkka tarkastus rajalla ja kahdesti näimme pari mahtavan kokoista NATO helikopteria ilmassa.

Viro oli kiva ja helppo ajaa. Käytiin tankkaamassa ja yhtäkkiä olikin Latvian raja ylitetty.

Meidän hullu tapa on edetä ripeästi ja liiankin nopeasti. Laitetaan joku kaupunki kartalla kohteeksi ja lähdetään posottamaan sinne.
Parin pysähdyksen taktiikalla tankattiin itsemme ja tytöt. Parit pissatukset ja eteenpäin.

Latvian liikenteestä sen verran,että heille on harrastus tulla sivutieltä suoraan eteen. Joten kuski sai olla melko tarkkana näiden itsemurha-kandidaattien kanssa.

Tiet olivat hyvässä kunnossa ja suuntana Riiga.

Siinä sitten kevyesti ajellen matka meni eteenpäin ja 20.30 oltiin perillä yöpaikassa joka otetttiin park 4night sivuilta.

Nukuttiin kuin tukit ja aamulla aurinko paistoi. Kukko kiekui ja juttelin aamulenkillä mukavien perheen isien ja lasten kanssa.

Tämähän on sitten jo Liettuasta jossa vietettiin ensimmäinen yö(eikä Latviassa).

Liettuan raja tuli vieläkin nopeammin kuin Latvian. Rajavartija kiikaroi joko lintuja tai Liettuasta tulevia autoja. Olin juuri ottamassa kuvaa kun hänen hölmistynyt katse sai mut kääntämään kameran pois.

Se piti vielä mainita,ettei tietulleja ole Virossa ,Latviassa eikä Liettuassa.

Saavuttiin iltahämärissä länsisatamaan. Ajettiin parkkihallin viereen aukiolle joka oli maksullinen. Laitettiin rekisterinumero automaattiin ja saatiin siihen ilmoitus,että maksetaan lähtiessä.

Aamu tuli ja nukuttiin jotenkuten. Maksun koittaessa laite ei suostunut toimimaan. Soitettiin päivystävään numeroon joka loppujen lopuksi totesi, että lähtekää maksamatta😂säästö se on pienikin säästö. Parkkiin olisi voinut maksaa myös eri appeilla mutta hyvä kun ei maksettu niin saatiin ilmaiseksi. En muista paljonko maksu olisi ollut mutta eihän se halpaa ole.

Sitten tulikin kiire jo laivaan. Eihän sekään mennyt niinkuin Strömssöössä.
Laivaan ajo jännitti meitä molempia (vaikka mies on entinen ahtaaja). Ensimmäisessä kopissa pyysivät näyttämään matkustusasiakirjat ja siitä sitten henkilökunta heilui ja huitoi meitä kaikkia eri jonoihin. Laiva saapui. Sieltä alkoi purkaantumaan autoja ja meitä lastattiin samaan tahtiin. Yläkannelle ohjattiin henkilöautot ja meidät alakannelle. Yläkannen ramppi oli melko jyrkkä ja siellä kävin hauskasti kun Mersu jäi sutimaan paikoilleen ja muut joutuivat sieltä peruuttamaan alas jotte mese sai otettua vauhtia ja pääsi ylös asti.

Me ajettiin rekkojen perässä ja mies oli stäränä ja hehkutti,että saatiin hyvä paikka, ihan seinän vieressä ja sit pamahti. Hänpä sitten vanhana ahtaajana ajoi niin lähelle seinää ,että peili otti osumaa johonkin putkeen. Siinä sitten muutama kirosana ja huuto😂🙈. Merimies tuli katsomaan mitä tapahtui mutta loppujenlopuksi mitään ei onneksi tapahtunutkaan. Peili vain tippui kehyksistä ja jäi johdoistaan roikkumaan. Petu työnsi sen takasin ja kaikki oli taas hyvin.

Laiva oli tosi täynnä. Hyttiliput olisi voinut ladata etukäteen muttei ehditty paneutua siihen hommaan. Otettiin tytöt hihnan päähän ja topakasti ihmisten välistä luovimme infoon josta saatiin hyttiavaimet. Koirat hyttiin ja kello oli silloin 08.50

Hengailtiin käytävillä ja oltais hyvin ehditty syömään aamiaista klo 09.00 mutta automatkustajien piti ottaa breku klo 10.00

Aamupalalle oli jono joka kuitenkin eteni nopeasti. Oli sitten melko kiire syödä. Jonot buffapöytiin olivat pitkät.Laiva satamassa 11.15 ja autolla piti olla 10.45.
Petu jonotti kylmään pöytään ja minä lämpöiseen . Jaettiin saadut eväät ja rynnättiin hakemaan koirat hytistä ja siitä autoon.

Yhteenveto laivamatkasta oli se,että ensi kerralla ei oteta aamiaista eikä muutakaan kattausta. Baareista/kahviloista saa patonkeja yms.Tytöt olivat laivalla reippaita ja matka jatkui kiireisesti läpi Tallinnan.

Ajettiin E 67 pitkin. Tallinnassa oli hyvät opasteet. Oltiin laitettu etukäteen navigaattoriin osoitteeksi Pärnu.

Seuraavassa osassa ollaankin jo Liettuassa

Mukana joogamatto, koirien ruuat, pyörät ja johtoja, työkaluja ja sammutin ,jumppakuminauhoja ,vessapaperia ,talouspaperia ja kempsan kemikaalia jne.

Mukana on punkkipillerit sekä niihin sopiva liuos hietasääskiä varten. Ensiapulaukku, kyytabletit ampiaisen puremaan, desinfiointiliuos, kipulääkkeet, valopannat, Librelaa jääkaapissa ja niihin ruiskut.

Kylpytakit ja pyyhkeet, rauhoittava suihke,

Kakkapussit ,trimmeri(Sohvilla tosi paksu karva) ja namit.

Koirankarvoja Kreikassa

Elämää neljän hengen karavaanissa.

Tervetuloa mukaan meidän seikkailuun. Olemme kaksi eläkeläistä, mieheni Petu ja minä Sue sekä kaksi eläkeläis koiraa ,Siiri (13v) ja Sohvi (11v). Perheeseen kuuluu myös Salli eli Challenger merkkinen matkailuauto joka on kuljettanut meitä jo kolme kesää seikkailuihin Suomessa.

Nyt tämä joukko on päättänyt lähteä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle Kreikkaan.

Tämä blogi kertoo meidän matkasta: miten unelma muuttui suunnitelmaksi, miten valmistelimme reissua ja millaisia tarinoita, maisemia ja sattumuksia tien päällä syntyy. Mukana kulkevat naurut ,itkut ja raivarit, yllätykset ja tietenkin ne koirankarvat ,joita löytyy autosta aina ja kaikkialla.

Jos rakastat matkustamista, elämänmakuisia tarinoita ja karvakavereiden kommelluksia, olet oikeassa paikassa. Hyppää kyytiin-tämä on matka, joka kulkee asfaltin, auringon ja seikkailun kautta kohti Kreikan lämpöön🚐☀️🇬🇷