Sattuipa sitten eräänä kauniina päivänä isännän huomio osumaan Sallimme nenän alle jolloin sinne piti kontata ja tarkistaa, kyllä tyttömme vuoti öljyä.
Onneksi meidän Finikoundan kylässä on autokorjaamo jota pitää tietenkin joku tämän camppingin sukulainen 😂
Sovittiin päivä jolloin Salli tulee tarkastukseen klo 09.00 aamulla. Mehän oltiin paikalla kuten kunnon Suomalaiset 10 minuuttia aikaisemmin. Ja minuutit kuluivat ja kuluivat. Kyläläiset toivat ropposiaan korjaamon eteen ja lähtivät itse kahville. 10.30 saapui herra korjaaja (joka ei puhu englantia). Otti puhelimen käteen ja soitti leirintäalueen pomolle Theolle ja antoi puhelimen minulle. Theo kertoi, ettei korjaaja ehdikään tänään mutta huomenna sama aika ja paikka.
Hiukan epäilevänä ajettiin paikalle seuraavana aamuna mutta huoli pois. Herra korjaaja oli paikalla.
Homma alkoi siirtämällä oven edestä auto pois. No sehän ei startannut. Rauhallisesti lompsutteli hakemaan kaapeleita ja koitti uudestaan ,ei mitään. Sitten väkerrettiin jotain konepellin alla ja taas yritettiin, ei mitään.
Paikalle saapui Kosta leirintäalueelta ja sitten pojat yhdessä tekivät parhaansa mutta romu ei liikahtanutkaan. Ei siinä sitten muuta kuin mekaanikko ratin taakse, Petu ja Kosta työntämään 😂🙈 Lopulta auto oli sivussa ja Salli ajettiin sisään.
Salli ylös ja valoa alle. Kyllä ,stefa vuotaa ja saatte auton tänään 19.00. Superhyvä ja hienoa mutta mitä me sen aikaa tehdään kun koti on korjaamolla
Käveltiin leirintäalueelle ja kerrottiin ongelma Theo kakkoselle joka on Theo ykkösen serkku. Haluttiin vuokrata auto päiväksi . Ja parin soiton jälkeen saatiin pikku sitikka jota ollaan aina haluttu mutta saadaan aina Skoda. Sitikka on yleensä henkilökunnan käytössä ja sen se oli näköinenkin.
Sanoin, ettei meitä varten tarvitse sitä siivota koska tuodaan koirien karvat ja kuolat sinne mutta Pinelope imuroi koska näin se homma toimii (me imuroitiin ennen palauttamista. Ei olisi meidän tehtävä mutta karvan ja hiekan määrä on mahtava).
Lähdettiin lempparikaupunkiin eli Pylokseen jossa toinen meistä kävi parturissa. Käveltiin ja ihailtiin rakennuksia.
Sitten lähdettiin toiseen suuntaan. Käytiin Messinassa ja välillä pysähdyttiin lounaalle ja jaloittelemaan tyttöjä.
Kamalalla kiireellä tultiin takaisin Kalamatasta. Aurinko alkoi laskea ja Google näytti meidän olevan Finikoundassa 18.15. Kuski ei halunnut ajaa pimeässä eikä todellakaan vuoristotietä takaisin, mutta niinhän siinä sitten kävi. Google käski kääntyä vasemmalle ja me ei oltu tarkkana joten vuorille jouduttiin. Siellä sitten pimeässä mentiin päät täristen. Onneksi liikennettä ei ollut paljoa.
Päästiin kotikylään ja siellä Salli odotti valmiina. Pojat istuivat konttorissa viskipullon ääressä. Raha vaihtoi omistajaa ilman kuittia ja kaikki oli tyytyväisiä.
Petu ja tytöt siirtyivät Salliin ja minä lähdin Sitikalla kauppaan voin ja maidon ostoon. Siinä kaupassa on ihana musta kissa punaisella pannalla ja sen pitää päästä syliin. Juoksi mun perässä kauppaan ja kun ostokset oli maksettu pääsi pieni mustiainen syliin. Voi sitä kehräyksen ja tassujen leipomisen määrää. Mutta yritäppä saada sitä sylistä pois. Kynnet takissa tiukasti kiinni ,minä en lähde mihinkään. Lopulta väkipakolla irroitin kynnet ja sanoin heipat. Mitä tekee musta kissa ? Juoksee perässä 🙈 onneksi siinä oli kaksi Kreikkalaista pikkutyttöä ja pyysin heitä leikkimään kissan kanssa. Eihän se auttanut vaan mirri juoksi perässä. Sitten opetin tyttöjä ottamaan sen syliin ja pistin juoksuksi 😂
Ajomatka leirintäalueelle on lyhyt mutta kun on pimeää kuin Esterin kotona ja Sitikan valot melko huonot. Pitkiä yritin käyttää ja tottakai koko ajan tuli joku vastaan. Mulla ei ollut mitään käryä mistä kääntyy meidän tie ja olin varma, että ajan ohi. Mutta ei, löysin meidän tien ja pääsin kotiin. Petulla oli ollut sama ongelma. Sallilla toinen valo pimeä joten jännitti samaa löytääkö perille 🙈
Kaiken kaikkiaan hyvä päivä. Auto taas kunnossa ja koko sakki sammui kuin saunalyhdyt ja vedettiin 12h yöunet.
Koirankarvoja Kreikassa 
Jätä kommentti