Täälläkin on Messina niinkuin Italiassa. Todennäköisesti Kreikan serkku kirjoittaa nimen eritavalla. Otettiin siis päivä kohteeksi sen niminen paikka. Agendana oli edelleen löytää eläinlääkäri jonne on helppo ajaa ja pysäköidä. Mahdotonko tehtävä🤷♀️ ei kun selvittämään asiaa. Otettiin tytöt mukaan takapenkille ,ettei tarvitse stressata onko niillä kotona kuuma tai onko ukonilma (Sohvi pelkää) tai ehkä rankkasade koska sekin pelottaa nykyisin. Sateen ropina ei nimittäin täällä kuulosta ihanan romanttiselle vaan luotisateelle.
Oltiin myös päätetty viettää kiva päivä ilman stressiä. Joten niin me neljä ahtauduttiin Skodaan ja lähdettiin matkalle. Kohteeseen oli tunnin ajo jos oltais menty vuorien yli ja ali. Mutta tällä kertaa valittiin suora ja leveähkö rantatie ja päätettiin katsoa minne se meidät vie.
Aurinko paistoi ja lämpöä oli +19 ja tuuli niin oli mukava keli.
Pysähdyttiin Petalidin kylään ja jaloiteltiin satamassa katsomassa kalastajia jotka selvittelivät verkkojaan. Siiri halusi uimaan mutta ei saanut tahtoaan läpi. Molemmat saivat juosta täysiä pitkin poikin koska muita koiria ei näkynyt ja muista ihmisistä tämä rotu ei välitä.
Sitten taas eteenpäin. Tie oli hyvä ajaa (tai istua kyydissä🫣) mutta liikenne oli hiljainen. Nähtiin vuoria ,kyliä, kissoja, koiria. Pysähdyttiin leipomosta ostamaan fetapiirakka ja kiviuunissa tehty leipä.
Sitten huomasinkin kyltin Messina 12km joten navi päälle ja alkoi jännitys. Yllättäen ajo meni melko lailla kivuttomasti. Päästiin ajamaankin siihen kadulle missä kuvasin aukioloajat ,joka päivä paitsi sunnuntaina auki👌
Sitten takaisin päin. Kuski alkoi kokea tylsyyttä ja valitsi takaisin vuoristoreitin. Siinä sitten mentiin ,kurvi oikealle toinen vasemmalle. Tuli mieleen Simo Salmisen laulu ”Minä ajelin bussia sinistä, kaverit alkoivat kitistä. Päätin niille näyttää ja kaasu poljinta käyttää”.
Yllättäen kulman takaa tulikin kyltti vesiputoukset. Jarrutus ,auto ympäri ja sinne.
Parkkialueella olikin kolme karavaania mutta Skoda mahtui joukkoon. Annettiin tyttöjen juosta vapaasti. Alamäkeä mentiin ja pitkästi. Polku kapeni ja veden solina kuului jo korvissa.
Niinpä sitten löydettiin putous. Olipa kaunis ja vesi jäätävän kylmää. Vanhin tolloista Siiri 13.5v joka rakastaa haasteita oli onneksi mukana. Sillä mitä olisi retki ilman omistajien tuskanhikeä selässä ja käheäksi karjuttuja kurkkuja siinä seuratessamme mitä tämä vanhempi älykkö keksii seuraavaksi.
Olihan mummon koitettava miten voi loikkia kivillä ja kuinka pitkään loikkaan tolleri venyykään. Siiri onnistui ihan odotusten mukaan ja molskahti veteen🙈😂
Sitten koko lauma eteenpäin katsomaan järveä mihin vesi laskeutuu. Polku kapeni ja kapeni. Koirat pomppivat edessä kuin vuorikauriit. Petu ähisi seuraavaksi ja minä rämmin viimeisenä. Petu huuteli välillä katsomaan /olemaan katsomatta mikä rotko on oikealla puolella. Siihen petti sitten meidän kantti. Me ihmiset oltais jatkettu reippaasti mutta samalla kun katsoo sydän syrjällä pomppivia karvakasoja niin ahdistus oli valtava, ihan liikaa mulle.
Päästiin onneksi kaikki sieltä pois. Kaikilla oli jalat ja nilkat tallella. Hiki helvetillinen mutta kaksi erittäin onnellista koiraa.
Matkalla ostettiin kolme säkkiä appelsiineja katukauppiaalta . Vietiin naapureille Kostalle ja Vasilille säkit ja yksi meille.
Päästiin kotiin ja kaikki oli väsyneitä ja tyytyväisiä. Vasili kiitti vitamiineista ja kertoi taas valvoneensa 05:en . Nauraa meille kun tullaan iltalenkiltä ja mennään nukkumaan 21.00. Silloin Pappa Vasil polkaisee auton käyntiin ja lähtee kylille syömään. Siinä menee kuuleman viiniä ja lopuksi viskiä. Sitten hän soitteleekin vaunussaan jotain teknotumputukselta kuulostavaa läpi yön😂
Koirankarvoja Kreikassa 
Jätä kommentti