Eilen onnistuttiin nostamaan rahaa automaatista🍾 yes, tuli hetkeksi voittajan fiilis. Käveltiin hikisenä alas kylään linnalta ja takaisin ylös.
Sitten olikin aika jatkaa matkaa. Oltiin päätetty käydä Evianin saarella koska se sijaitsee ihan mantereen vieressä. Pienen pieni silta vei meidät sinne. Tosin ennen sitä oli jännittäviä ja ylenpalttisesti sydämen sykettä kiihdyttäviä liikenneympyröitä. Joka suunnasta singahtaa joku ja vilkkua ei tarvi käyttää ennenkuin toiminta on suoritettu.
Se mikä on musta täällä kivaa on se,että voit pysäköidä mihin vaan ja laitat hätävilkut päälle. Mekin olemme jo oppineet sen:))
Löydettiinkin oma pikkuinen kiviranta jossa vietimme kaksi yötä. Meidän lempparihuvitusta on odottaa ja katsoa kun aurinko laskee ja tulee pimeys. Sitten katsotaan minne syttyy valoja. Vaikka päivällä näen vastapäätä vuoria niin vasta pimeällä näkee asuuko siellä ketään. Ja eilenkin istuttiin ,pilkkopimeässä ja karmeassa tuulenmyräkässä, aaltojen pauhatessa vahdittiin kuin haukat naapurivuorten valojen syttymistä.
Aamulla otettiin ensin aurinkoa mutta koska suuri ryhmä pilviä päätti tulla pilaamaan sen ilon niin hypättiin autoon ja laitettiin suunnaksi Korintin kanava .
Tietullit ja niitä riittää. Se on ihan uskomatonta ja meillä se sujuu jo vallan mallikkaasti. Mutta kuvittele (kuka muistaa Tyttökullat-telkkarisarjan? Vanhin mummeleista sanoi aina: Picture, Sisily in 1928…)
Eli tietulleihin ajetaan 100km/h. Eli tiputetaan 20 tai 30 km vauhdista pois ja kaahataan tullille. Kaistoja ei ole vaan tuijotetaan ylöspäin olevia kuvia. On sininen kaista missä maksat rahalla ,on keltainen kaista jossa maksat kortilla tai heität pussiin kolikoita ja oransseja kaistoja joihin ajat jos sulla on joku elektroninen vimpain mukana. Kaikki siis tsuumailee silmä kovana mihin autonsa kanssa sinkauttaa. Ihme, ettei pelti rytise. Tänään todistettiin meidän painajaista jos ajaa väärään kaistaan. No siinä sitten kateltiin kun poika veti kylmänviileästi pakin päälle ja tuli meidän kaistalle.
Sitten kun maksusta on selvitty jokainen omasta pilttuusta ryntää radalle. Kaistoja ei edelleenkään ole merkitty joten kuka on nopein sinkauttaa vasemmalta oikealle ja toiset toiseen suuntaan. Toisaalta ,eivät Kreikkalaiset muutenkaan välitä kaistoista ja eihän niitä Suomessakaan talvella näe niin intte så någo nuugaa🤷♀️
Ajettiin myös autokoulun ohi. Siinä oli sellainen aidattu alue jota ajettiin ympäri. Mietittiin, että sittenkun kokelas osaa ajaa aitauksen sisällä 100km/h niin se päästetään motarille ja saa valmistujaislahjaksi ajokortin.
No hengissä selvittiin kaikesta jälleen kerran. Petu ajoi kuin Vatanen konsanaan ja huiski ratissa kuin muinainen Kreikkalainen ja minä puristin käsilaukkua sylissä ja tein ristinmerkkejä.
Otettiin kohteeksi leirintäalue Camperstop Olivetree joka on Archaio Limani nimisellä alueella. Paikka on uusi ja tosi siisti. Paikat on päällystetty valkoisella kivellä jota alettiin heti miettimään meidänkin kotipihaan valoistuttamaan pimeyttämme.
Maanviljelijä huristaa tossa vieressä traktorilla ja levittää ilmeisen selvästi jonkun eläimen 💩koska hajua on silmiä kirvelevä. Vieressä on myös maatila jossa lammaskoirat haukkuvat ja pienet bäät ja määääät huutelevat. Nyt ollaan rähjätty naapurin Saksan paimenkoiralle ,yhdelle kulkukoiralle ja ohikulkevalle Rhodesiankoiralle. Eli kaikki tietää, että suomalaiset ovat saapuneet.
Ja sitten nähtiin tuttujakin. Pariskunta Saksasta. Oltiin samaa aikaan Camping Venezuelassa ja nyt he ovat matkalla Kalamataan. Sinne alaspäin meilläkin matka jatkuu.
Ystäväni Jouni alias DäDä laittoi vinkin kuunneltavasta biisistä. Esittäjä Jesus Etc ja kappale wilco. Oli niin kaunis ja etsin Googlesta sen lyrican. Kyyneleet vain valuivat ja taas sai Petu etsiä mulle paperia.
Muistakaa elää jokainen päivä kuin se olisi viimeinen❤️
Koirankarvoja Kreikassa 
Jätä kommentti