Taas oli se aika kuusta ,että piti lähteä etsimään jotain jännittävää elämään. Päivät eläkeläisinä kuluu niin verkkaisesti ja rutiininomaisesti ,että välillä on syytä tuulettaa ja vuokrata auto.
Oltaisiin haluttu uusi Twingo tai sitten punainen sitikka mutta saatiin taas sama tuttu Skoda. Sillä lähdettiin sitten kohti Pylosta.
Oli meillä myös päämääräkin eli eläinlääkärin metsästys. Älkää pelästykö, tytöt voivat mainiosti mutta koska huomisesta ei ole tietoa niin ei haittaa jos sattuisi tietämään yhdenkin eläinlääkärin lähimaastossa.
Olin googlettanut niitä ja löysinkin pari Pyloksesta ja Gargalianoista. Pylos on heti Menthonin jälkeen eli puolen tunnin matkan päässä ja Gargalianoon on tunti ajomatkaa. Helppo homma sanottiin ja lähdettiin kohti Pylosta.
Lähestyessämme Pylosta olimme vielä ”normaalilla” tiellä. Eli suht koht leveällä rantatiellä. Ja sitten se alkoi. Navi sanoo käänny oikealle ja Petu kääntyi. OK. Jokainen tietää, että ulkomailla on kapeita teitä mutta kun ajat sellaiselle tielle vaikka pienen pienellä Skodalla niin hymy alkaa hyytymään. Seuraavasta vasempaan (voiko tie kaventua entisestään?). Molemmin puolin tietä oli pysäköity autoja ja vastaan tuli aina joku. Parin tällaisen ,erittäin mielenkiintoisen tien jälkeen ajettiin Pyloksen satamaan. On kyllä kaunis kaupunki. Isompi kuin Menthon ja minä tykkäsin. Petu (vanhana stadilaisena) alkoi ahdistua,liikaa väkeä ja liikaa liikennettä.
Asiaan eli eläinlääkäriin. Ensin oikeestaan törmäsimme satamasta portaat noustua ylös eläinlääkärin toimipisteeseen. Tämäpä hyvä ,ajateltiin. Jos jompikumpi tytöistä pitää kantaa niin tämä olisi sopiva matka. Miksi kantaa? No siksi kun sinne ei saa autoa pysäköityä muuten kun keskelle tietä ja hätävilkut päälle. Me ei ehkä vielä olla niin Kreikkalaisia.
Astuttiin sisään ja mies siviilivaatteissa tuijotti meitä. Esittäydyin ja kysyin puhuuko hän englantia. Vähän ,oli vastaus. Kerroin ,että ollaan täällä ja olisi kiva tavata eläinlääkäri ja paikka jos jotain sattuisi. Mies kuunteli sujuvasti ja välillä nyökkäsi. Ainoa mitä saatiin selville oli se ,että hän oli lääkäri. Todettiin ,että ehkä hädän tullen olisi parempi löytää englanninkielinen kolleega koska translaattoriin ei siinä paniikissa olisi aikaa.
Käveltiin parin kadun verran ja siinä oli alun perin etsimämme lääkäri. Hän oli kaunis Maria, valkoinen takki päällään loistava englanti hallussaan. Selitin hänelle taas vanhat koirat-huoli -lusikat nurkkaan-hätäämme. No,Maria ymmärsi hyvin ja sanoi, että tässä on vaan yksi ongelma. Hän on täällä vain tiistaisin iltapäivällä ja perjantai aamuisin.
Muuten hän ottaa vastaan Gargalianissa muina päivinä paitsi viikonloppuisin. Selvä.
Astuimme ulos hurmaavan Marian luota ja todettiin ,että Marian luo ei kyllä pääse meidän matkailuautolla eikä jakseta kantaa koiraa sinne asti. Eikä Skodakaan niille kaduille ilman kolhuja mahdu. Päätettiin ihailla Pylosta ja lähteä sitten Gargalianiin.
Apteekkiostosten jälkeen( ihania Korresin tuotteita ) lähdettiin kiipeämään linnoitusta kohti.
Linnoitus oli valtavan kokoinen. Sinne maksoi sisään 10€/hlö. Kolme eri museota plus koko alue muureja ,torneja ja vaikka mitä. Ihan mahtava paikka.
Mutta matkaa oli jatkettava sillä kello tikitti ja piti päästä kotiin viemään tytöt ulos.
Niin me jatkettiin reippaasti mutta aika raihnaisina eteenpäin. Kävely linnoitukseen ja eri portaita ylöspäin raahautuen vei kyllä kahdesta raihnaisesta mehut.
Gargaliani tuli ja taas mentiin pyörimään entistä ahtaimmissa koloissa löytämättä mitään eläinlääkäriä. Auto kävi kuumana ja niin myös kuski ja kartanlukija. Ennen suurempaa räjähdystä päätettiin, että nyt riittää. Tänne ei ainenkaan tulla matkailuautolla, Skodalla eikä edes polkupyörillä. Vielä on yksi mahdollisuus jota tutkitaan seuraavana päivänä.
Koirankarvoja Kreikassa 
Jätä kommentti