Otettiin sitten pikku auto vuokralle kahdeksi päiväksi. Pieni Skoda, pikku ihme joka hyytyi jo pienessä ylämäessä. Petu paukutti vaihteita sisään kuin K.Rovanperä jotta päästiin mäet ylös, mutta alaspäin ja mutkat menivät oliivipuita hipoen Rosberkin tyyliin😂
Nautinto oli istua kyydissä (paitsi mutkissa ja ohituksissa ) mutta on se helppoa tuollaisella kirpulla paahtaa menemään läpi pienien kylien ja sitten tultiinkin Kaupunkiin eli Kalamataan.
Apua, se olikin yhtä jännittävää kuin hammaslääkärissä. Kenen vuoro on seuraavaksi?😂 onneksi rakas mieheni on omaksunut live or let die asenteen ja mentiin eteenpäin kiitäen kuin pienet oravat. Oltiin nimittäin etsimässä eläinkauppaa (ja niitähän ei ole joka kulmalla). Yhteen oli osoite ja ei siellä mitään ollut. Seuraava tärppäsi.
Täällä eläinkaupoissa on hauskaa sillä kaikki koiranruoka säkit ovat valmiiksi avattu ja niistä ostetaan haluama määrä. Ihana myyjätär joka nauroi kun kerroin, että Suomessa ostetaan koko säkki. Hän sanoi,ettei se ole palvelua. Asiakas saa koittaa jotakin ruokaa ja jos se ei sovi koiralle niin sitten koitetaan jotain muuta.
Me ostettiin kyllä koko säkki koska sitä keikkaa ei vähään aikaan haluta kokea. Kaupungin tohina on meille vanhuksille liikaa.
Lämpötila on ollut +24 ja hikisen nihkeätä. Kosteusprosentti on 91% joten jokainen voi arvata onko hiki vai ei.
Huomenna sitten uusi tarina automatkasta Methoniin.




Jätä kommentti