Camping Hellas

Olimme muutaman yön edellisessä artikkelissa mainitussa paikassa. Oli ihana ranta ja rauhaisaa ja sitten oli The Pappa eli Tasso. Kuten mainitsin niin ensimmäisenä päivänä Tasso raahasi meidät hänen mailleen jossa saamme olla rauhassa, keine polizei. Samaisena iltana hän toi meille kaksi pussia omia oliiveja. Seuraavana aamuna hän toi purkin oliiveja ja ohjeen kääntää purkki ympäri kerran kuussa ja Tammikuussa ne ovat valmiita. Iltapäivällä rauhaa ja hiljaisuutta rakastava Tasso tuli meidän viereen rannalle ja toi meille vesipullot ja ilmoitti, että Petu on palanut😂

Ilta tuli ja Tasso ajoi taas paikalle sanoen ,että palju on valmis. Voitte tulla kylpemään😱no eihän me nyt tulla. Meillähän on suihku ja kaikki muu autossa🤷‍♀️ sitten hän kysyi ,koska tulemme hänen luo ouzolle. Sanoin, että huomenna ja vaihdettiin numeroita. Mainittakoon ,että Tasso (Itävaltalainen) puhuu ainostaan Saksaa ja Kreikkaa. Minä ja Saksan kieli…keine anung. Tai miten se nyt kirjoitetaan. Mutta sujuvasti pärjättiin. Minä nyökyttelin ja pappa puhui.

Tänä aamuna Pappa jälleen saapui,sopivasti aamukahville. Silloin sanoin hänelle,ettei tulla ouzolle vaan tänään jatketaan matkaa.

Valittiin Camping Sikia joka oli ihanan näköisen niemen kärjessä about. Ajettiin sinne moottoriteitä ohi Thessalonikin ja kohti Ateenaa. Matkaa oli n.300km (eli heittohommia😂). Lämmintä ulkona +35. Maksullisia tietulleja oli aika monta. Jotkut maksoivat 1.20€ ja paras oli 12€. Niiden meni muutama jeni mutta oli loistava motari ajaa. Tai tiet tosin ovat aika kuluneet mutta liikennettä oli vähän.

Sikia Camping tuli ja meni. Mentiin sinne ja meille näytettiin kolmea paikkaa joista oikein mikään ei meitä miellyttänyt. Paikka oli iso, ihan liian iso. Se mihin meidän sitten olisi pitänyt jäädä… ei,ei, ei. Toisella puolella pariskunta Itävallasta jotka inhosivat koiria. Toisella puolella Ranskalaiset jotka myös inhosivat koiria 😂joten sanottiin haista la vasta ja siirryttiin seuraavan, eli peruutettiin 50m taaksepäin niin siinä oli Camping Hellas. Ajoimme sisään ja meidät otettiin vastaan kuin kauan kadoksissa olleet sukulaiset. Sopivan pieni paikka. Entinen oliivilehto ja oliivipuut olivat varmaan 100 vuotta vanhoja. Niissä on ihania koloja joiden läpi näkyy. Ylhäällä viritettynä on katoksia ja kaikki parselat ovat pengerretyillä alueilla. Alhaalla on market, ravintola, baari ja ranta. Aamulla saa respasta ostaa tuoretta leipää. Jos haluaa tummaa leipää niin pitää tilata etukäteen.

Ja ihmiset,eli kämppärit ovat mukavia. Kaikki tervehtivät ,huutelevat tervetuloa erikielillä. Suurin osa Saksalaisia, myös Hollantilaisia, Englantilaisia ja Itävaltalaisia. Meidät vastaanottanut rouva sanoi,ettei elämänsä aikana ole koskaan tavannut Suomalaisia. Myös muut kuhisivat ”finlandes” kun kävelivät automme ohi.

Nyt sitten ilta on pulkassa. Tytöt pissille ja nukkumaan. Täällä on paljon koiria ja kaikkien omistajat sanovat, etteivät heidän koirat pidä muista. Same here, same here.

Katsotaan kauanko ollaan täällä. Nyt tuntuu,että voisi olla koko vuoden. Mutta ensi viikoksi luvattiin vain + 20 ja sadetta, nicht god.